Blogi

18.5.2024 / Päivä 2817,8 km (yht. 586,3 km) 12 tuntia leiristä kylälle korkeus: 10 m sää: aamuyö -5C, tyyni, sumuinen; aamu -2C, tyyni, aurinkoinen; päivä 0C, tyyni, puolipilvinen sijainti: Isortoqin kylä seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit Ahkio olalle ja matka jatkuu Aamulla aloitimme päivän paljon tavallista aiemmin eli jo klo 6 lähdimme hiihtämään, jotta ehtisimme varmasti hiihtomme päätepisteessä olevaan kauppaan, joka "parin" tunnin matkan päässä on auki vain puolille päivin. Kuusi tuntia matkaan tuntui suorastaan liian helpolta ollakseen totta. Ja niin se olikin. Heti alkuun sola, joka yhdisti meidät meren jäähän ja loppusuoraan Isortoqin kylään, osoittautui vähälumisemmaksi kuin suomalainen juhannus, ja aloitimme ahkioiden kantourakan tuskastuneina arvaamatta vielä miten pieni ponnistus se olikaan loppupäivään verrattuna. Solasta selvittyämme siirryimme keinuvien jäälauttojen kautta meren jäälle vain huomataksemme, että meri meidän ja Isortoqin välissä oli jo sula. Ratkaisuksi siirryimme rantapenkereen päälle jäätyneen kapean lipan päälle, jossa etenimme kieli keskellä suuta ja ahkiota pahimpien paikkojen ohi kantaen. Kuuden

17.5.2024 / Päivä 27 42,75 km (yht. 568,5 km) 11+ legiä (a 50min), josta n. 2h kantamista korkeus: 20 m sää: aamu -10C, 4m/s pohjoisesta; päivä -2C, heikko pohjoistuuli; ilta-2C, tyynehköja linnut laulaa; koko päivän aurinkoista sijainti: N 65,583452° W 038,938421° seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit Jäätikkö ylitetty! Päivä oli pitkä ja kello on paljon, mutta: Se on täytetty. Eli Grönlannin mannerjäätikkö on ylitetty! Hiihto leiristä jäätikön reunaan otti noin kahdeksan legiä ja matkalla löydettiin myös useampi ihan toimiva alamäki, eli sekin homma on hoidettu. Perjantaina 17.5.2024 noin klo 17:15 paikallista aikaa syntyivät suomalaiset Grönlannin mannerjäätikön ylittäjät numero 66.-70. Samalla allekirjoittanut tuli ylittäneeksi jäätikön neljättä kertaa. Maailman toiseksi suurin jäätikkö on edelleen yhtä valtava, villi ja vaikuttava kuin ensimmäiselläkin kerralla. Ja meren näkeminen, kivellä istuminen ja linnunlaulun kuuleminen ovat edelleen yhtä liikuttavia kokemuksia kuukauden jäätikkövaelluksen jälkeen. Tällä kertaa jäätikön ylitystä ei ehditty juhlia pitkään, sillä samalla kun jäätikkö päättyi, loppui myös lumi! Ja

16.5.2024 / Päivä 26 35,7 km (yht. 525,7 km) 10 legiä (a 50min) korkeus: 1170 m sää: aamu -10C, 6m/s kaakosta, lumisadetta; päivä -4C, 4m/s kaakosta, puolipilvistä; ilta -12C, tyynehkö, aurinkoinen sijainti: N 65,860362° W 039,336758° seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit Tekemisen meininki Aamu alkoi tukkoisena ja yhä hiukan tuulisena. Yöllä tuuli lienee ollut lähempänä 20m/s ja puuskat paukuttivat telttaa niin, että päivän rasitusta vaille jäänyt ruumis ei oikein saanut unta. Näin ainakin meidän teltassa, jossa molemmat ovat ilmeisesti herkistyneet tuulelle saaden sekä telttakankaan läpätyksestä että sanasta sastrugi vaihtelevan tasoisia ahdistusoireita ja stressireaktioita… Siitä huolimatta kello soi 0700 ja oli aika lyödä keitin tulille, aamiaista nassuun ja valmistautua päivän hiihtoon. Tänään nimittäin hiihdettäisiin! Otin jossain vaiheessa reissua johtoajatukseksi ”trust the process – 8 legiä riittää”. Ja pitkällehän se riittikin, mutta lopun myrskypäivä valitettavasti pilasi tämän jatkumon. Siksi tämän päivän tavoitteeksi oli asetettu 35 km, maksoi mitä maksoi. Ensimmäiset legit puskettiin lumisateeseen ja vastatuuleen,

15.5.2024 / Päivä 25 0 km (yht. 490,0 km) 0 legiä (a 50min) korkeus: 1500 m sää: aamu -10C, 17m/s pohjoisesta, aurinkoista, maatuisku; päivä -9C, 15m/s pohjoisesta, pilvistä, maatuisku; ilta -11C, 17m/s pohjoisesta, puolipilvinen, maatuisku sijainti: N 65,924333° W 040,078359° seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit Pim pom! Hyvät matkustajat, olemme nyt aloittaneet laskeutumisvalmistelut. Pyydämme teitä nostamaan istuimen selkänojan ylös, avaamaan ikkunaluukut, sijoittamaan ylimääräiset käsimatkatavarat matkatavarahyllylle, sekä kiinnittämään istuinvyön. WC:n käyttö on kielletty laskeutumisen aikana. Tämä laskeutuminen alkoi kovalla turbulenssilla, kun kova tuuli pakotti meidät pitämään säätä teltoissa tämän päivän. Laskeutumisen aikatauluun tämä ei tuo muutoksia, vaan tarpeen vaatiessa lisätään tehoa moottoreihin. Kauppaan on ehdittävä. Kiitorata, eli Isortoqin uinuva metsästäjä-kalastajakylä, alkaa olla jo iskuetäisyydellä. Vielä on kuitenkin hetki lentoaikaa ja paljon tapahtumia jäljellä ennenkuin laskutelineet avataan. Reunavuorten ja Atlantinkin pitäisi alkaa kohta näkyä, tosin raumalaisena olen haistanut meren jo DYE 2:lta saakka. Voi se tosin olla tämä kerrastonikin. Todellista kiirettä kylille meillä ei ole

14.5.2024 / Päivä 24 27.9 km (yht. 490,0 km) 8 legiä (a 50min) korkeus: 1500 m sää: aamu -10C, 8m/s pohjoisesta, aurinkoista; päivä -5C, 7m/s pohjoisesta, aurinkoista; ilta -C, 5m/s pohjoisesta, puolipilvinen sijainti: N 65,924333° W 040,078359° seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit Lumisokeutta Uutta kokemusta rikkaampana. Kokemusta, jonka olisi voinut jättää kokematta. 10 päivää sitten ennen lepopäivää olin huolimaton aurinkolasien käytön kanssa ja se kostautui. Illalla telttaa pystyttäessä äkkiä tuntui siltä kun joku olisi heittänyt tulikuumaa hiekkaa silmiin. Kipu oli niin kova, että polvilleenhan siinä putosi ja painoi silmiä molemmin käsin. Tunne kesti noin 20-30 sekuntia kunnes alkoi helpottamaan. Sen jälkeen valui kyyneleet kuin olisi vesihanan avannut. Seuraava lepopäivä menikin sitten teltassa kärvistellessä. Kipukohtaukset tulivat muutaman tunnin välein lievempänä, häviten lopulta noin 3-4 päivässä kokonaan. Hiihtoa varten ja muutenkin silmien auringon valolta suojaamista varten teippasin aurinkolaseihin pahvin johon tein ohuet viirumaiset aukot, josta juuri oli nähtävissä edessä olevan pulkan perä. Niin mentiin silmät

13.5.2024 / Päivä 23 28,0 km (yht. 462,1 km) 8+ legiä (6x50min + 2x60min) korkeus: 1800 m sää: aamu -13C, 7m/s luode, aurinkoinen; päivä -6C, 11m/s pohjoinen, aurinkoinen; ilta -10C, 7m/s pohjoinen, aurinkoinen sijainti: N 65,985829° W 040,653651° seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit Sastrugit – jäätikön suola Sastrugeja muodostuu lumen pintaan, kun tuuli liikuttaa irtolunta ja pakkaa sitä tiiviiksi kohomuodostelmiksi. Muodostelmien korkeus vahtelee senteistä noin metriin meidän hiihtoreitillä. Näitä luonnon monimuotoisia taideteoksia onkin hieno ihailla täällä muuten kovin monotoonisessa jäätikkömaisemassa. Hiihtäjää nämä eivät kuitenkaan loputtomasti jaksa ihailuttaa, koska ne tekevät eteenpäin menosta kovin työlästä. Olemme edenneet nyt ”sastrugipellolla” noin sata kilometriä ja mielestäni tämä voisi jo riittää. Ruoassakin pitää olla sopiva määrä suolaa, mutta ei liikaa. Päämäärä, Isortoqin kylä, lähestyy joka tapauksessa vääjäämättä jokaisella sastrugin ylityksellä ja näyttäisi siltä, että ehdimme myös pakastepitsakauppaan viimeistään lauantaina. – Jussi Oikaisu: Edellisen blogin eli 12.5. blogin oli kirjoittanut tietenkin Juhani eikä suinkaan Jussi! Vannoutuneet lukijat varmaan