11.5.2024 / Päivä 21
26,7 km (yht. 403,7 km)
8 legiä (a 50min)
korkeus: 2160 m
sää: aamu -12C, heikko pohjoistuuli, puolipilvinen; päivä -7C, täysin tyyni, puolipilvinen kasvihuone; ilta -6C, tyyni, pilvinen sijainti: N 66,161925° W 041,824355°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit
Kolme varttia
Tänään on 21. reissupäivä eli reissusta on nyt takana tasan kolme neljäsosaa. Oikeastaan meillä on hiihtoon aikaa 30 päivää, sillä päivänä 31 lähtee helikopterikyyti, josta ei parane myöhästyä. Mutta kun suksi on luistanut olemme ottaneet tavoitteeksi ehtiä perille Isortoqin pikkukylään jo ensi lauantaina. Kauppa on nimittäin lauantaina auki, mutta ei sunnuntaina eikä helluntaita seuraavana maanantaina, joka on täällä pyhäpäivä. Eli telttaelämää on jäljellä enää viikko! Matkaa puolestaan on takana jo yli 400 km ja jäljellä ehkä noin 160 kilometriä.
Vaikka viikko onkin tyypillisen Lapin vaelluksen kesto, ja matkaakin on selvästi tavallista viikon vaellusta enemmän, tuntuu se täällä vähältä ja retkikunta alkaa olla selvästi jo loppusuoralla. Tämä näkyy muutenkin kuin ruoka-ahkion huomattavana kevenemisenä: Sivistyksen pariin pääsy on paljon aiempaa yleisempi puheenaihe. Lähes joka tauolla joku miettii ehdittäisiinkö maalikylille jo päivää tai kahta aiemmin. Samoin suihkuun tuntuu olevan kova kaipuu. Myös erilaiset ruokafantasiat ovat yleistyvä puheenaihe. Perushaaveena tuntuu olevan pizza ja kalja, tai kokis. Tosin Mika arvostaa oikeaa ruokaa, joten hänellä toiveena olisi ABC:n noutopöytä. Eksoottisempina haaveina on kaipailtu kokonaista paistettua turskaa, wingsejä Poppamiehen kastikkeella ja paikallisen kiinalaisen friteerattuja jättikatkarapuja. Pataruuat eivät tunnu olevan kovin suuressa suosiossa, karjalanpaistia tai särää lukuunottamatta.
Noh, kaikkea saa sitten aikanaan. Ensin pitää vielä hiihtää tuo reilu 160 kilsaa kylälle. Ja toivoa, että kaupasta löytyy ainakin pakastepizzaa ja virvoitusjuomaa sekä suihkusta juoksevaa vettä. Tosin tätä vauhtia loppumatkassa ei kauaa nokka tuhise! Vaikka toissapäivänä alkanut sastrugikenttä jatkui edelleen ja hidasti matkan tekoa, pyörähti matkamittariin kahdeksassa legissä 26,7km. Uusi päiväennätyskin olisi varmaan syntynyt, jos kasvihuoneilmiö ei olisi vetänyt mehuja pois porukasta viimeisellä legillä. Iltapäivällä aurinko alkoi taas lämmittää tosissaan, ohut yläpilvi tuntui toimivan lisäeristeenä ja kun vielä vähäinen tuulikin lakkasi kokonaan oli meillä todella tukalat oltavat. Hiki virtasi, vaatteita vähennettiin, takki päällä hiihtämisen periaatteestakin täytyi joustaa ja haaveet jääkylmästä kylmästä cola-juomasta saavuttivat uuden huipun.
Colan sijaan leirissä hoidettiin nesteytystä urheilujuomalla ja palattiin muutenkin tuttuihin telttarutiineihin, joista saamme nauttia vielä viikon ennen kuin elämä muuttuu jälleen monimutkaiseksi erillaisina vastuineen ja valinnanmahdollisuuksineen.
– Jaakko
Ja koska tämän julkaisun aikaan Suomessa on jo sunnuntai, mammanpojat jäätiköltä haluavat toivottaa erinomaisen hyvää äitienpäivää kaikille äideille! <3
Jaahas vai että olut mielessä. Onkohan Isortoq päässyt jo pois kuivien kylien listalta? Mutta ei silti pitäkää mono syötillä.
Jäätävän hyvin te vedettä👍😎
Täällä tulee ihan hiki teidän hiihtovauhtia seuratessa. Upeasti matka teillä taittunut ja retkikunta säilynyt ilman suurempia vastoinkäymisiä🙏.
Terveiset pyöräretkeltä Rannikkoreitiltä. Perniöläiset uudet perunat olivat herkkua ja korvasienet sekä horsmanvarret ovat jo poimintakokoisia. Keväinen luonto on raikkaan vihreä ja aurinko paistaa🌞.
Iloa viimeiseen hiihtoviikkoon🌸.
Kiitos äitienpäivä toivotuksesta.
Yksi ylpeä äiti ☺️
Täällä on aurinko paistanut ja ollaan istutettu äitienpäiväruusuja kukkapenkkiin. Kiitos onnitteluista! Taas on teilläkin tämän päivän urakka ohi, HYVÄ TE! Meidän kuopus totesi ”kohta pääset isän kanssa taas whatsappiin”, ja sekös jos jokin tuntui mellevältä. Alice nukkui makeat unet auton takakontissa kun pelattiin pingistä, se on siis niin autokoira kuin autokoira olla voi! Tsemit, jaksaa jaksaa!!! Terkkuja! Marja <3