Henkien kätkemä

10.5.2024 / Päivä 20
24,6 km (yht. 377 km)
8 legiä (a 50min)
korkeus: 2330 m
sää: aamu -25C, tyyni, pakkasusva; päivä -5C, heikko itätuuli, aurinkoinen; ilta -10C, tyyni, aurinkoinen sijainti: N 66,242014° W 042,364023°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit

Henkien kätkemä

Hiihtäjän päivä alkoi siitä, mihin eilen jäätiin. Sastrugeja. Paljon sastrugeja. Toinen toistaan korkeampia. Peräjälkeen. Silmän kantamattomiin.

Yritin positiivisena kuvitella hiihtäväni paikalleen jähmettyneellä merellä, kuin jossain fantasialeffassa auringon helliessä, kunnes ahkio taas kerran tökkäsi ja vetovyö nykäisi niin lujaa, että tavaraa meinasi purskahtaa molemmista päistä. Se niistä fantasioista. Jos nyt vastaan tulisi joku tutkijaporukka lumikissalla, voisi sanoa tyypeille, että lyökää aura maahan ja vetäkää baana rannikolle saakka, maksetaan löpöt kyllä. Noh, perunapellolla hiihtäminenkään ei tätä letkaa lannistanut ja mittariin saatiin siitä huolimatta reippaat 24,6km.

Ehkä Jaakon polttouhraamat kalsarit ovat syypää tähänkin? Herralla oli meinaan pesupäivä kolmannesreissun kohdalla ja tuumasi samalla, että tämä olisi jo eläkeiän saavuttaneiden Icebreakerin boksereiden viimeinen matka. Mies nappasi pesun suoritettuaan bensapullon matkaan ja poistui teltasta. Hetken päästä ulkoa kuului oikein pollealla äänellä ”Katsoppa Eetu tätä!” Ja todentotta ovesta ulos kurkatessani roihusivat bokserit komealla liekillä oikein lumipaadesta tehdyllä alttarilla. Hekotti uhranneensa ne jäätikön jumalille.

Olenkin jokaisen kovan pakkasen, tuulisen päivän, tai haastavien lumiolosuhteiden kohdalla vinoillut, että olisi nyt uhrannut vaikka levyn suklaata likaisten kalsareiden sijaan. Mikähän lepyttäisi jäätikön henget? Näyttää meinaan siltä, että perunapellolla hiihto jatkuu huomennakin. Paketti pekonia minulta vielä löytyisi, mutta suklaistani en luovu, vaikka tulisi muniin saakka lunta!

-Eetu