Blogi

14.5.2016 / Päivä 21 0 km / 394,0 km yhteensä (noin 600 kilometristä) 0 legiä (a 50min) korkeus: 2110 m sää: aamulla -10°C, kohtalainen pohjoistuuli, aurinkoista; päivällä -2°C, heikko pohjoistuuli, aurinkoista; iltaa kohti kylmenee sijainti: sama paikka, mutta puhtaampana Tavallinen lauantaipäivä Tänään oli tavallinen lauantaipäivä. Ei töitä. Nukuttiin vähän pidempään, juotiin useampi kuppi aamukahvia ja syötiin aamiaista kaikessa rauhassa. Aamupäivällä lähinnä löhöiltiin ja lueskeltiin ja iltapäivällä oli vähän kotihommia: siivoamista, leipomista, tiskaamista. Sitä tavallista. Myöhemmin kaverit tulivat kylään ja käytiin tietysti saunassa. Saunapuhtaana oli mukava popsia oikein tuhti päivällinen ystävien seurassa. Naapurit olivat nimittäin kutsuneet meidät syömään. Vatsa tuli niin täyteen, ettei jatkoille sitten jaksanutkaan lähteä. Baariinkin o n niin pitkä matka. Kai sitä alkaa tulla vanhaksi. Siis tavallinen lauantaipäivä. Tosin Grönlannin jäätiköllä, 150 kilometrin päässä lähimmästä kivestä tai kiinteästä asumuksesta. Aurinko ja rutiini herättivät seitsemältä. Makuupussia piti raottaa, ettei tullut hiki, mutta uni sai jatkua lepopäivän kunniaksi. Yhdeksältä oli

13.5.2016 / Päivä 20 27,9 km / 394,0 km yhteensä (noin 600 kilometristä) 8 legiä (a 50min) korkeus: 2110 m sää: aamu -12°C, heikko tuuli, aurinkoista; päivä -3°C, 8-10m/s pohjoistuulta, aurinkoista; iltaa kohti tyyntyy ja kylmenew sijainti: N 66,1556 W 041,6543 Jämsäläinen K-kauppias Mitä yhteistä on Grönlannin jäätiköllä itseään rääkkäävällä hiihtovaeltajalla ja Jämsäläisellä K-kauppiaalla, joka perus masokistina istua kärvistelee iltaisin alasti kauppansa kylmähuoneessa jäämurskalaatikossa yhdessä seuraavan päivän tarjouslohien kanssa pyykkipojat nänneissä? No ei tietenkään yhtään mitään, mutta jokin mielikuvassa laittaa miettimään, mitä ihmeen kiksejä ihminen saa tästä kuukauden hiihtorääkistä! 20 päivää, 394km on nyt tarvottu sitkeesti halki jäätikköä. Päivästä toiseen homman nimi on sama, hiihto ja rekien kiskominen. Toisinaan homma on todella yksitoikkoista. Jos Kaarinalainen poliisi Muurikinkadulta olisi seisonut tänään latu-uran vieressä huutamassa ”Hajaantukaa, täällä ei ole yhtään mitään nähtävää”, niin kerrankin olisin uskonut, mitä poliisi sanoo. Kymmeneen päivään en ole nähnyt muuta merkittävää kuin lunta ja jäätä miljoonassa eri

12.5.2016 / Päivä 19 25,7 km / 366,1 km yhteensä (noin 600 kilometristä) 8 legiä (a 50min) korkeus: 2250 m sää: -13°C (teltassa auringonpuolella +13°C), lähes tyyni, aurinkoista; päivä -1°C, heikkoa tuulta vaihtelevasta suunnasta, aurinkoista sijainti: N 66,2010 W 042,2634 Kalevi Lorpen-Lurpakka Äitienpäivän tienoilla Paula heräsi aamuvarhain linnunlauluun. Luulin tuolloin, että se on harhaa, vaikka Paula toisin väitti. Eihän täällä keskellä jäätikköä voisi olla lintuja. Mistä ne saisivat ruokaakaan, kun ei täällä ole muuta kuin jäätä ja lunta? Pieni lintu on tehnyt tuttavuutta kanssamme. Se tervehtii aamuisin iloisesti laulaen. Kuten tänä aamuna se huuteli meitä kömpimään ulos teltasta ja seurustelemaan hetken. Eilen illalla annoimme uudelle retkuntamme jäsenelle nimen Kalevi Lorpen-Lurpakka. Kalevi on pieni varpuslinnun näköinen hauska veikko . Päivisin hän lentelee kieppuen ja kaappuen ympärillämme sirpittäen mitä milloinkin. Aamulla Kalevi sai herkkuja ja uskaltautui aina vain lähemmäksi meitä. Lähtiessä aamun leiristä Kalevi oli tepastellut varpaiden jälkiä ympäri leiriä. Pienet varpaiden

11.5.2016 / Päivä 18 25,1 km / 340,4 km yhteensä (noin 600 kilometristä) 8,5 legiä (a 50min) korkeus: 2340 m sää: aamu +6°C, aivan tyyni, pilvinen; päivä +3°C, heikko tuuli, lumikuuroja, pilvistä; illasta lumikuurot loppuneet ja pilvipeite ohentunut sijainti: N 66,2253 W 042,8299 Elämää haisevien sukkien varjossa Kolmatta viikkoa neliömetrillä, jota päädystä rajoittaa kompakti minikeittiö ja jalkopäädystä varustekassit. Kumarassa ollen voi satunnaisesti onnistua väistelemään katosta roikkuvia himmeleitä. Koristeena näyttäisi tänään olevan merinoa ja Lorpenia. Ikkunasta näkyy ruudukoitu kellertävä harmaus. Vilpoisa tuuli hyväilee pohjaväriltään mustien, sittemmin kellertävänharmaiden, damaskien verhoamia muodokkaan lihaksikkaita reisiäni. Kasvoni, joissa on tällä kertaa hunajanaamio Kälviän apteekista, saavat pari tuntia aamuin illoin höyrykylpyjä. Ih mekös tuo, että naama loistaa. Kynteni päätin tänään leikata lyhyiksi, sehän on nyt muotia, ja ranskalainen lakkaus mustalla. Varpaissa in on punainen marmoroitu lakkaus. Ranskalaiset letit laitoin aika tiukkaan päätä myöten, geelinä Lurpakka. Muuten muoti täällä on mustapainotteista, sopiihan se musiikkiin, jota paljon täällä

10.5.2016 / Päivä 17 21,1 km / 315,3 km yhteensä (noin 600 kilometristä) 8 legiä (a 50min) korkeus: 2450 m sää: -5°C, heikko tuuli, heikko lumisade; päivä +6°C, heikko länsituuli, pilvinen/lumisade/white out, aika märkää sijainti: N 66,2495 W 043,3857 Amundsen, Nansen ja Skog Etenemispeleinä meillä on teräskanttiset vaellussukset. Niillä on pohjoismaalaisen luonteva edetä. Jäälakeuksilla on nähty myös lumikenkiä, jopa maastopyöriä, mutta ne on selvässä vähemmistössä ja hiihtotaidottomien erikoisuudentavoittelijoiden valinta. Minulla on alla Åsnesin Nansenit, Niinalla ja Paulallla Åsnesin Cecilie Skogit, Jaakolla Fischerin e99:t ja Terolla Madshusin pitopohjat. Åsnesin suosiota selittää se, että niistä löytyy kiinnitys puolipitkille nousukarvoille. Puolipitkät skinit luistavat aavistuksen paremmin kuin kokopitkät ja niissä riittää pitoa tasaisi lla ahkiota vedettäessä. Myös Jaakon Fischereissa on kolo puoliskineille. Toinen syy Åsnesin suosioon on norjalaisen urheiluvälinejätin rantautuminen Suomeen ja sitä myötä hintojen kohtuullistuminen. Ennen Åsnesin kapulat piti tilata Norjasta. Hinta oli suolainen ja siihen tuli päälle vielä alvit, tullit ja rahdit.

9.5.2016 / Päivä 16 14,5 km / 294,2 km yhteensä (noin 600 kilometristä) 6 legiä (a 50min) korkeus: 2500 m sää: aamu -8°C, 10m/s kaakosta, heikko lumisade; päivä -3°C, 15-20m/s kaakosta, puolipilvisestä lumisateeseen; iltaa kohti lisää lunta sijainti: N 66,2725 W 043,8517 VOIT HAASTAA, MUTTET VOITTAA Aamulla pelin henki oli tyystin eri kuin parin ensimmäisen viikon aikana. Silti oli hieno hiihtää. Todella hieno. Tuiskulumi vaelsi vikkelästi ladun poikki, tarttuen välillä varusteisiin ja jatkaen sitten matkaansa. Mihin lie silläkin oli niin kova kiire? Eri suuntaan se oli kuitenkin menossa. Päivän parhaina hetkinä aurinko pääsi valaisemaan valkoista maisemaa pilvien raoista ja sininen taivas kaareutui korkeuksiin. Oli kaunista. Iltapäivän puolella sitten luonto nokitti ja aloitti taas leikin, jota vaeltaja ei voi voittaa. Mutta on sitä vaan kiva leikkiä mukana! Sivuvastainen tuuli voimistui, tuisku nousi ylemmäs ja aurinko katosi paksujen pilvien taa. Vastatuuleen sai ponnistaa tosissaan, eivätkä lyhyet nousukarvat oikein riittäneet pehmeissä kinoksissa, vaan