Tekemisen meininki

16.5.2024 / Päivä 26
35,7 km (yht. 525,7 km)
10 legiä (a 50min)
korkeus: 1170 m
sää: aamu -10C, 6m/s kaakosta, lumisadetta; päivä -4C, 4m/s kaakosta, puolipilvistä; ilta -12C, tyynehkö, aurinkoinen sijainti: N 65,860362° W 039,336758°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit

Tekemisen meininki

Aamu alkoi tukkoisena ja yhä hiukan tuulisena. Yöllä tuuli lienee ollut lähempänä 20m/s ja puuskat paukuttivat telttaa niin, että päivän rasitusta vaille jäänyt ruumis ei oikein saanut unta. Näin ainakin meidän teltassa, jossa molemmat ovat ilmeisesti herkistyneet tuulelle saaden sekä telttakankaan läpätyksestä että sanasta sastrugi vaihtelevan tasoisia ahdistusoireita ja stressireaktioita… Siitä huolimatta kello soi 0700 ja oli aika lyödä keitin tulille, aamiaista nassuun ja valmistautua päivän hiihtoon. Tänään nimittäin hiihdettäisiin!

Otin jossain vaiheessa reissua johtoajatukseksi ”trust the process – 8 legiä riittää”. Ja pitkällehän se riittikin, mutta lopun myrskypäivä valitettavasti pilasi tämän jatkumon. Siksi tämän päivän tavoitteeksi oli asetettu 35 km, maksoi mitä maksoi. Ensimmäiset legit puskettiin lumisateeseen ja vastatuuleen, mutta onneksi aamupäivän lopulla sää selkeni ja meno parani. Sastrugit olivat edelleen seuranamme koko päivän, mutta edellispäivän myteri oli täyttänyt aaltojen välit pehmeällä lumella ja paikoin oli jopa kymmeniä metrejä sileää baanaa, joten vähän helpotusta sentään saatiin.

Joskus lounaan jälkeen ilmestyi horisonttiin kello kolmeen musta möykky, eli ensimmäinen reunavuorihan se siellä. Tämä ei vielä suuresti innostanut retkikuntaa, mutta kun pari legiä myöhemmin suoraan kulkusuunnasta nousi valkoisen horisontin ylle selvästi vuorimainen muodostelma, alkoi kuulua hyväksyviä äännähdyksiä ja kamerat lauloivat. Raumalaiselle tämäkään ei kuitenkaan kelvannut, vaan se mutisi jotain meren puuttumisesta… Päivän viimeisellä legillä silmille lävähti lopulta myös Atlantti! Poikkeuksellisesti meri on jäässä lähes silmän kantamattomiin, mutta on se niinkin kaunis näky! Valkoinen meri ja siellä täällä valtavia valkoisia jäävuoria. Raumalainenkin joutui vähän pyyhkäisemään silmäkulmiaan.

Retkikunnan seuraava ihmettelyn aihe oli puuttuva alamäki. Mittarin mukaan alaspäin on tultu joka päivä, mutta ilmeisesti kokemus ei ole vastannut odotuksia. Katsotaan josko tämäkin odotus saataisiin täytettyä huomenna. Matkaa jäätikön reunalle on vielä reilusti yli 30 kilometriä, mutta mittari näyttää korkeuttakin olevan lähes 1200 metriä. Eiköhän se alamäki sieltä löydy kun etsitään.

Koko päivän oli aistittavissa vahva tekemisen meininki ja kun kello pysähtyi kymmenennen legin päätteeksi oli mittarissa 35,7 kilsaa. Kelvollista. Kyllä tällä porukalla pulkat liikkuu!

Leiri pystytettiin harjaantunein ottein komeaan vuori- ja merimaisemaan, mutta toivottavasti viimeistä kertaa jäätikölle. Telttojen pystytyksen jälkeen oli luvassa vielä pieni jännitysnäytelmä kun Eetu koeponnisti Ruupertin. Ruupertti lähti mukaan länsirannikolta ja on meidän vakuutuksemme liian tuttavallisten jääkarhujen varalta. Hän on vasenkätinen ja muutenkin vähän vajavainen, mutta koeammunnan perusteella ääntä lähtee ja 30-06:sen luoti lentää suunnilleen haluttuun suuntaan. Eli eiköhän tämä ”gun for hire” hommansa hoida tiukan paikan tullen. Toivottavasti ei tarvitse kuitenkaan kokeilla.

Retkikunnalla on merinäköala ja kaikki hyvin.

– Jaakko