18.5.2024 / Päivä 2817,8 km (yht. 586,3 km)
12 tuntia leiristä kylälle
korkeus: 10 m
sää: aamuyö -5C, tyyni, sumuinen; aamu -2C, tyyni, aurinkoinen; päivä 0C, tyyni, puolipilvinen
sijainti: Isortoqin kylä
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit
Ahkio olalle ja matka jatkuu
Aamulla aloitimme päivän paljon tavallista aiemmin eli jo klo 6 lähdimme hiihtämään, jotta ehtisimme varmasti hiihtomme päätepisteessä olevaan kauppaan, joka "parin" tunnin matkan päässä on auki vain puolille päivin. Kuusi tuntia matkaan tuntui suorastaan liian helpolta ollakseen totta. Ja niin se olikin.
Heti alkuun sola, joka yhdisti meidät meren jäähän ja loppusuoraan Isortoqin kylään, osoittautui vähälumisemmaksi kuin suomalainen juhannus, ja aloitimme ahkioiden kantourakan tuskastuneina arvaamatta vielä miten pieni ponnistus se olikaan loppupäivään verrattuna.
Solasta selvittyämme siirryimme keinuvien jäälauttojen kautta meren jäälle vain huomataksemme, että meri meidän ja Isortoqin välissä oli jo sula. Ratkaisuksi siirryimme rantapenkereen päälle jäätyneen kapean lipan päälle, jossa etenimme kieli keskellä suuta ja ahkiota pahimpien paikkojen ohi kantaen. Kuuden tunnin matkaan varaamamme aika paloi tässä touhussa nopeasti loppuun ja päiväkausia elättämämme unelma ruokakaupasta kuihtui pois.
Lopulta tämäkin etenemistie päättyi kuin seinään ja olimme kirjaimellisesti meren ja vuoren välissä. Olimme ehkä koko reissun haastavimmassa tilanteessa ja vielä näköetäisyydellä määränpäästä!
Helppoa ratkaisua ei ollut eikä niin yksimielistäkään ratkaisua, mutta lopulta päädyimme lähes mahdottomalta tuntuvaan ideaan ylittää vieressämme ollut, arviolta 150-200m korkea tunturi kaikkine tavaroinemme ja ahkioinemme. Jyrkkä rinne ylös ahkioita kiskoen ja kantaen sekä laskeutuminen toiselta puolelta alas entuudestaan varmasti toimivalle reitille. Kerralla mikään ei siirtynyt, vaan rinnettä kiivettiin ylös useampia kertoja. Rehellisesti sanottuna puolittain lumettoman tunturin ylitys ahkioiden kera tuntui isommalta urakalta kuin koko mannerjäätikön ylitys menneen kuukauden aikana.
Mutta me teimme sen ja löysimme reitin maaliin Isortoqin kylään. Vastaanottokomitean muodostivat 30 hengen kylän lapset, jotka tulivat meitä auttamaan ja liittyivät uteliaan seurallisina seuraamme pitkäksi aikaa.
Kauppaan emme todellakaan ehtineet, mutta ennakkotilauksemme pizzoista ja juotavista oli mennyt läpi ja saimme arvoisan lopun hiihto-osuudellemme.
Retkikunnalla kaikki hyvin.
– Juhani
Vaikeuksien kautta voittoon. Kyllä tuossa loppuponnistuksessa on puristettu viimeisetkin mehut hiihtokoneistanne, mutta hyvinhän olitte treenanneet etukäteen 27 päivää. Hyvä te!!! Pizzat ja cocikset eivät maistuneet varmaan koskaan niin hyvältä ja kokea lasten vastaanotto perillä lienee ollut sykähdyttävå hetki teille hurjille. Onnea vielä ylityksestä, toivottaa sivusta teitä kaivaten ja hengessä mukana seurannut. Ja turvallista kotimatka tänne Suomen kesään.
Amen!