Tämä Luc Mehlin haastattelu on kaksikielinen ja kaksiosainen blogi-kirjoitus. Alkuperäinen englanninkielinen osa alla.
/ /
This interview of Luc Mehl is bilingual two-part story. The original English version can be found at the end of the post.
SUOMEKSI
Luc Mehl on tunnettu seikkailija ja packraft-meloja Alaskasta. Hän on melonut packraft-lautoilla pitkälle toista vuosikymmentä ja kulkenut lihasvoimin yli 16 000 kilometriä Alaskan erämaissa. Luc tunnetaan erityisesti Things to Luc At -sivustostaan ja sittemmin myös Packraft Handbook- kirjan kirjoittajana. Packraft handbook on erinomainen opas kaikille packraft-melojille aloittelijasta veteraaniin, mutta myös hyvä lähde kaikille koskimelonnasta kiinnostuneille, aluksesta riippumatta.
Ja koska packraft-harrastus kasvattaa huimasti suosiotaan myös Suomessa, päätimme haastatella Lucia ja kääntää vastaukset myös suomeksi, jotta ne olisivat mahdollisimman monen saatavilla. Alkuperäiset englanninkieliset vastaukset löydät jutun lopusta.
Tässä ensimmäisessä osassa käsitellään Lucin taustaa packraft-melojana ja toisessa osassa hän jakaa vinkkejä uusille ja vähän kokeneemmillekin packraft-melojille.
1) Mikä on taustasi packraft-melojana? Miten päädyit lajin pariin ja miten harrastuksesi on kehittynyt vuosien myötä?
Aloitin packraft-melonnan vaeltajana, eli etsin tapoja laajentaa vaellusreissujani. Suureen osaan Alaskaa ei pääse maanteitse, joten laskin montako yhdensuuntaista lentoa (vuorille) packraft (jolla voisin lentämisen sijaan meloa) maksaisi. Siihen aikaan tulin tulokseen, että neljän säästetyn lennon jälkeen lautta olisi maksanut itsensä.
Käytin lauttaa useita vuosia vaelluksillani, jonka jälkeen aloin meloa ja rakastuin jokiin, joissa on koskia. Opin lukemaan vettä. Se oli minulle uusi taito: kyky arvioida veden syvyyttä ja nopeutta. Onnekseni kiinnostuin koskimelonnasta samaan aikaan kun Roman (toim. huom. Roman Dial) osoitti, että packraftit ovat vakavasti otettavia koskimelontavälineitä Alaskan oloihin. Vietin kaksi kesää meloen vaikeita koskien. Uin paljon, mutta se oli hauskaa!
Vuonna 2014 ystäväni Rob Kehrer ajautui erilleen lautastaan ja hukkui. Se järkytti minua ja pakotti minut uudelleenarvioimaan motivaationi, taitoni ja riskinottokykyni. Tajusin, ettei minulla ole riittävää osaamista koskiin, joissa meloin.. Selvisin luokan 4 koskista, mutta enemmänkin tuurilla kuin taidolla. Seuraavat vuodet vietin luokan 3 koskissa ja enimmäkseen kajakissa oppiakseni joen ominaisuuksista ja kehittääkseni melontataitojani. Kävin myös koskipelastuskurssin. Olen vuodesta 2014 alkaen opetellut olemaan vesillä “oikein”, ja tämä oppimispolku johti myös Packraft Handbook -kirjan kirjoittamiseen.
2) Mikä on suosikki packraft-reissusi?
Yhden reissun valitseminen on tosi vaikeaa! Yksi hienoimpia asioita packrafteissa on, että niitä voi käyttää niin moneen eri asiaan. Olen tehnyt upean reissun luokan 1 joella, jossa saimme lähes joka päivä nieriää ja harjusta lounaaksi. Se oli omalla tavallaan palkitsevaa. Olen myös melonut jääkylmiä luokan 4 ison veden koskia Islannissa hiihdettyäni Islannin suurimman jäätikön yli. Ja kaikesta huolimatta, monet lempihetkistäni packraftäyksessä on mielettömän kauniilta ja hauskalta Sixmile -joelta: tienvarsimelontaa 90 minuutin päästä kotoa.
3) Julkaisit tänä vuonna mielettömän Packraft Handbook -kirjan. Mikä sai sinut kirjoittamaan kirjan ja miksi juuri nyt?
Motivaationi Packraft Handbook -kirjan kirjoittamiseen oli tehdä jotain merkityksellistä Robin hukkumisen jälkeen. Aikoinaan Roman Dial kirjoitti sähköpostissaan jotain, joka jäi mieleeni:
“Sen lisäksi, että muistelemme menehtynyttä, parasta mitä tästä tragediasta voi seurata, on opetus meille selvinneille, jotta välttäisimme saman kohtalon.”
Kun olin uudelleen oppinut melomaan ja tunnistamaan riskejä joella, halusin jakaa tätä tietoa. Työskentelin vuosia Swiftwater Safety Institute -järjestössä saadakseni opetuspätevyyden, mutta siltikin tavoitin vain noin 50 henkeä vuodessa järjestämällä kursseja vapaa-aikanani. Aloin kirjoittamaan, jotta voisin antaa kaikille hyvät lähtökohdat.
Miksi 2021? Syy siihen on COVID. Tein nörttihommia Achoragessa ja kun siirryimme etätöihin, tajusin miten paljon olin nauttinut työn sosiaalisesta ulottuvuudesta. Meillä oli pöytäfutis- ja pingispöydät tauoille! Mutta itse työ ei ollut ollut palkitsevaa enää vuosiin. Samaan aikaan vaimoni online-valmennustyö sujui ennätyksellisen hyvin. Laskimme, että minulla olisi varaa käyttää vuosi luovien projektieni toteuttamiseen, ja toivottavasti samalla keksiä miten niistä saisi kannattavia. Irtisanouduin vuoden 2020 lopulla ja keskityin kirjan kirjoittamiseen.
Osa 2 julkaistaan maanantaina!
(Käännös, kaikkine virheineen, Jaakko “Korpi-Jaakko” Heikka.)
IN ENGLISH
Luc Mehl is a well-known adventurer and packrafter from Alaska. Luc has been packrafting for well over a decade and has traveled over 16000 kilometers in Alaska under his own steam. He is known for his online trip reports and articles on Things to Luc at and lately for the awesome The Packraft Handbook which is a thorough instructional guidebook for packrafters from novice to experts but also a valuable resource for anyone who is into white water paddling with any vessel.
As packrafting is gaining popularity in Finland as well, we decided to ask Luc some questions. This first part is about Luc’s background as a packrafter and The Packraft Handbook. In the second post he will share some tips and tricks!
1) What is your background as a packrafter? How did you get started and how has your packrafting evolved during the years?
I started packrafting as a backpacker. By that I mean that I was a hiker looking to extend my hiking trips. So much of Alaska is not accessible by road, so I did the math to determine how many one-way flights (into the mountains) was equal to the cost of a packraft (which would allow me to float instead of fly). At that time, I determined that after four flights the boat would pay for itself.
After several years of using the boat to extend hiking trips, I started paddling, and loving, rivers with rapids. I particularly enjoyed learning to read water … that was a new skillset for me … being able to judge how deep or swift the water is. I was very fortunate to discover an interest in whitewater at the same time that Roman was spearheading an effort to prove that packrafts were legitimate whitewater boats in Alaska. I spent two summers paddling a bunch of hard water, swimming a lot, but having a blast.
In 2014 I learned a hard lesson when my friend Rob Kehrer was separated from his boat and drowned. Rob’s death shocked me to the core—it forced me to reevaluate my motivation, skillset, and risk tolerance. I discovered that I did not have the appropriate skillset to be paddling the water I was one … I was getting through Class IV rapids, but with more luck than skill. I spent the next several years back on Class III water, and mostly in a kayak, to learn more about river features and boat control. I took a swiftwater safety course. My learning trajectory since 2014, learning the right way to be on the water, is what put me in a position to write The Packraft Handbook.
2) What has been your favourite packrafting trip?
Gosh, choosing a favorite is hard. One of the coolest things about packrafting is that you can have so many different objectives. I had a wonderful trip on Class I water where we caught arctic char or grayling fish nearly every day for lunch. Rewarding in a different way, I paddled ice cold Class IV big water rapids in Iceland after skiing over Iceland’s largest glacier. And even with those in the running, some of my favorite packrafting moments are on the stunningly beautiful and fun rapids on Sixmile River, a road run just 90 minutes from home.
3) This year you published the awesome Packraft Handbook. What motivated you to write the book and why now?
My motivation to write The Packraft Handbook was wanting to make something meaningful after Rob’s drowning. At that time, Roman Dial wrote something in an email that stuck with me:
“Besides the celebration of a life lost, the best we can take away from tragedy is a lesson for us survivors, to keep us from similar fate.”
Having re-learned how to paddle and manage river hazards, I wanted to share that information. I worked with the Swiftwater Safety Institute over several years to earn a teaching certificate, but I was still only able to reach ~50 people a year teaching courses in my free time. I started writing the book to give everyone else a place to start.As far as why, in 2021, the answer is actually COVID.
I was doing GIS / data science work for a business in Anchorage. When we all started working from home, I realized how much of my job satisfaction was from the social aspect of the work (we had ping pong and foosball tables for breaks!). But the work itself had not been rewarding for years. At the same time, my wife’s online fitness business had record enrollment. We did the math … I could afford one year to pursue my creative projects and hopefully figure out how to make them lucrative. I phased out of the computer job at the end of 2020 and doubled-down on the book.
