Packraft-haastattelu: Luc Mehl, osa 2

Tämä Luc Mehlin haastattelu on kaksikielinen ja kaksiosainen blogi-kirjoitus. Alkuperäinen englanninkielinen osa alla.
/ /
This interview of Luc Mehl is bilingual two-part story. The original English version can be found at the end of the post.

SUOMEKSI

Luc Mehl on tunnettu seikkailija ja packraft-meloja Alaskasta. Hän on melonut packraft-lautoilla pitkälle toista vuosikymmentä ja kulkenut lihasvoimin yli 16 000 kilometriä Alaskan erämaissa. Luc tunnetaan erityisesti Things to Luc At -sivustostaan ja sittemmin myös Packraft Handbook- kirjan kirjoittajana. Packraft handbook on erinomainen opas kaikille packraft-melojille aloittelijasta veteraaniin, mutta myös hyvä lähde kaikille koskimelonnasta kiinnostuneille, aluksesta riippumatta.

Ja koska packraft-harrastus kasvattaa huimasti suosiotaan myös Suomessa, päätimme haastatella Lucia ja kääntää vastaukset myös suomeksi, jotta ne olisivat mahdollisimman monen saatavilla. Alkuperäiset englanninkieliset vastaukset löydät jutun lopusta.

Tässä toisessa osassa Luc Mehl jakaa vinkkejä uusille ja vähän kokeneemmillekin packraft-melojille. Ensimmäisestä osasta voit lukea Lucin taustasta packraft-melojana ja Packraft Handbook -kirjan synnystä.

4) Onko sinulla koskaan ollut läheltä piti -tilanteita packraftilla meloessasi? Mitä olet oppinut niistä? 

En usko. En ole koskaan ajatellut, että “Voisin kuolla tähän.”

Ilman läheltä piti -tilanteita, en tunnistanut puutteita osaamisessani. Luulen, että tämä on hyvin tyypillistä packraft-melojien keskuudessa. Tarvittiin Rob Kehrerin hukkuminen, ennen kuin havahduin. Rob ja minä olimme tehneet samat valinnat sille reissulle: kuorivaatteet kuivapuvun sijaan, ei kypäriä, jne. Se olisin voinut yhtä hyvin olla minä.

Olen kaatunut ja uinut paljon, mutta onneksi olen pysynyt rauhallisena ja toimintakykyisenä niissä tilanteissa. Uskon, että osasyy siihen on, että aloitin packraft-melonnan opeteltuani edellisellä kaudella surffaamaan. Olin tottunut olemaan aaltojen heiteltävänä, ja odottamaan, ja odottamaan… ja sitten olemaan kunnossa. Sama ajatusmalli seurasi myös packraft-melontaan.

5) Mielestäni Suomella ja Alaskalla on paljon yhteistä packraft-turvallisuuteen liittyen: molemmissa on kylmä ilmasto, kylmää vettä ja reissut vievät usein syrjäiseen erämaahan. Tosin Suomessa on vain vähän vaativia koskimelontakohteita, joten kohteina ovat usein järvet ja rauhalliset joet. Mitä riskejä niihin liittyy ja mitä tulisi ottaa huomioon?

Oikeastaan olenkin enemmän huolissani avoimen veden uhkista. (Avoimella vedellä tarkoitan merta, järviä ja myös leveitä jokia, mitä vain, missä voi joutua kauas rannasta.) Avoimen veden vaarat ovat petollisia… Niitä ei näe: veden lämpötila, vaihtuvat tuuliolosuhteet, virtaukset, jne. Koskissa vaarat ovat suhteellisen ilmeisiä: tuo kivi, nuo aallot, tuo penkka, jne. Useat 12 tietämästäni packraft-kuolemantapauksista ovat sattuneet avoimessa vedessä. Ihmiset ovat lähteneet vesillä hyvissä olosuhteissa, jotka ovat äkillisesti heikentyneet. Jos joutuu erilleen lautastaan niissä oloissa, on hypotermia ja hukkuminen todellinen riski.

Suositukseni avoimen veden melontaa ovat:

• Melo pätevän parin kanssa (joka voi auttaa sinua, jos kaadut).
• Pysy lähellä rantaa.
• Laadi varasuunnitelma, jonka avulla pääset turvaan, jos olosuhteet muuttuvat.
• Karkuremmi on hyvä ajatus – sotkeentumisriskistä huolimatta.
• Seuraa säätä ennen melontaa ja sen aikana.

6) Mitkä olisivat kolme vinkkiäsi aloittevalle ja vähän kokeneemmalle packraft-melojalle?

Aloittelijoille:

1. Opettele varustelemaan lauttasi turvallisesti. Pääasiassa tämä tarkoittaa tarttumis- ja sotkeentumisriskin minimointia. (Toim. huom. Esim. ei karkuremmiä koskeen!)
2. Harjoittele järvellä takaisin lauttaan pääsemistä (self-rescue/wet re-entry), yksin ja avustetusti.
3. Valitse sopivat retkikohteet. Tein itse sen virheen, että meloin vaikeissa koskissa, koska lauttani mahdollisti sen. Mutta tärkeämpää on, että omat taidot ovat riittävällä tasolla valitsemallesi reitille.

Kokeneemmille:

1. “Paddle up a level”. Eli tee haastavampia asioita helpoissa paikoissa. Esimerkiksi harjoittele luokan 3 koskissa tarvittavia melanvetoja ja akanvirtojen ottamista luokan 2 koskissa. Tällä tavalla voit kehittää taitojasi ja lihasmuistiasi turvallisessa ympäristössä.
2. Säädä melonta-asentosi kuntoon: reisiremmit, selkätuki, ehkä korkeampi istuin… Mitä tahansa tarvitsetkaan, että olet oikeassa asennossa tehokkaisiin ja voimakkaisiin melanvetoihin.
3. Osallistu koskipelastuskurssille. Näillä kursseilla uidaan paljon koskessa. Se on erittäin hyödyllistä (ja hauskaa!) ja mahdollistaa turvallisemman melontataitojen opettelun. Uiminen kuuluu lajin luonteeseen, se kertoo, että olet vielä oppimiskäyrällä. Siksi on parempi uida turvallisesti.

Ja molempiin listoihin voi vielä lisätä: Etsi itsellesi mentori! Hyvä opettaja tai kokenut ystävä vaikuttaa valtavasti siihen kuinka nopeaa ja turvallista oppiminen on.

7) Packraft-lauttojen suosio on kasvanut valtavasti viime vuosina. Miten näet packraftin tulevaisuuden?

Odotan packraft-melonnan suosion lisääntyvän entisestään. Toisin kuin muut alukset, packraftit kiinnostavat vaeltajia – ja tosi monet pitävät vaeltamisesta! Ja kun lautta sopii vaatekaappiin, takakonttiin ja pyörän tarakalle, ei säilytystilaakaan tarvita paljoa. Luulen, että rajoittava tekijä on lauttojen hinta. Onneksi laadukkaat lautat ovat hämmästyttävän kestäviä ja säilyttävät hyvin jälleenmyyntiarvonsa.

Lue myös Osa 1 täältä!

(Käännös, kaikkine virheineen, Jaakko “Korpi-Jaakko” Heikka.)

ENGLANNIKSI

Luc Mehl is a well-known adventurer and packrafter from Alaska. Luc has been packrafting for well over a decade and has traveled over 16000 kilometers in Alaska under his own steam.  He is known for his online trip reports and articles on Things to Luc at and lately for the awesome The Packraft Handbook which is a thorough instructional guidebook for packrafters from novice to experts but also a valuable resource for anyone who is into white water paddling with any vessel.

As packrafting is gaining popularity in Finland as well, we decided to ask Luc some questions. In the first part you can read about Luc’s background as a packrafter and The Packraft Handbook. This second post has some solid tips for beginners and intermediate packrafters! 

4) Have you had any close calls or dangerous situations while packrafting? What have you learned from these?

No, I don’t think so. I’ve never thought, “I could die here.”

Without close-calls, I didn’t recognize the gaps in my knowledge. I think this is very common in the packrafting community. It took Rob’s drowning to wake me up. Rob and I had made the same gear decisions on that trip: rain gear instead of drysuits, no helmets, etc. It could have been me.

I’ve capsized and swam a lot. But I’ve been fortunate to remain calm and rational during those swims. I think part of that is because I started packrafting right after spending a season learning to surf. I was so used to getting pounded by waves … waiting … waiting … and then being fine. I took that same mentality into packrafting.

5) I think Finland and Alaska share some similar aspects when it comes to packrafting safety: Both have cold weather and cold water and trips often take place in remote wilderness settings. But we have quite little demanding technical white water, so packrafting often takes place on lakes and easy rivers. What are the risks related to this setting and what should be considered?

To be honest, I’m more concerned about open water hazards. (I use “open water” to describe oceans, lakes, and also wide rivers—anything that might mean you are far from shore.) Open water hazards are sneaky … stuff you can’t see like water temperature, changing wind, currents, etc. River hazards are generally obvious in comparison: that rock, those waves, that wall. Several of the twelve packraft fatalities have been on open water, where folks started a crossing in good conditions and then quickly experienced a transition to rough water. Get separated from your boat in that setting, and the likelihood of hypothermia or drowning is real.

My recommendation for folks on open water is:

• Paddle with competent partners (that can help you stay connected to your gear if you capsize).
• Stay close to shore.
• Have a plan for retreat so that you are able to get to safety if conditions change.
• A leash sure seems like a good idea—worth the risk of getting entangled.
• Monitor weather conditions before and during the crossing.

6) What would be your top 3 tips for improving safety for beginner packrafters and for intermediate packrafters?

Beginners:

1. Learn how to outfit (rig) the boat safely. This mostly boils down to limiting components that could trap or wrap you.
2. Spend time on the lake practicing wet re-entries (self-rescue), solo and assisted.
3. Choose appropriate destinations. The mistake I made was going on hard water because my boat was capable of it. But it is more important to have the right skillset.

Intermediate:

1. Paddle up a level. This means to practice harder maneuvers on easier water, like Class III strokes and maneuvers to catch eddies in Class II water. This strategy builds skills and muscle memories in a safe setting.
2. Dial in your proper paddling position: thigh straps, backband, and seat height will need to be correctly placed to place you in a position to make effective and powerful paddle strokes.
3. Take a swiftwater safety course. A large portion of these courses is spend practicing swimming through rapids. This is incredibly valuable (and fun!), and can make a huge difference in progressing safely. Swimming is part of the game, that’s how you know you are still on the learning curve. Best to swim safely.

And I guess I’d add to both lists: Find a mentor! A good instructor or experienced friend will make a huge difference in how quickly and safely you will progress.

7) Packrafting has gained a lot of popularity in the recent years. How do you see the future of packrafting?

I anticipate packrafting to grow more popular. Unlike other boats, packrafts appeal to hikers, and there are a lot of people that enjoy hiking! And with a boat that fits in the closet, the trunk of your car, or on your bike rack, you don’t need a lot of storage space. I think the limiting factor is the cost of the equipment. Fortunately the quality boats are shockingly durable and retain resale value.