Ulkona on yleensä kivaa, mutta mitäs sitten, jos käy vahinko? Silloin pitäisi osata eräensiapua. Me liikumme töissämme ja vapaa-ajallamme välillä tosi kaukana ammattiavusta. Vaikka kuljetamme mukana aina sateelliittipuhelinta ja muita viestivälineitä hätätilanteiden varalle, voi ammattiavun saaminen kestää pahimmillaan useamman päivän. Ja toisaalta, ihan pienten vaivojen takia ei kannata pelastusjärjestelmää kuormittaa. Niinpä erämaassa liikkuvan on syytä osata arvioida erilaisia ongelmia ja auttaa itseään ja muita.
Nina ja Jaakko osallistuivat marraskuun alussa Kruunupyyssä Wilderness Medical Associationin WFR-eräensiapukurssille. Jaakko oli kurssilla kolmatta kertaa ja Nina korotti muodollisen pätevyytensä WAFA-tasolta WFR-tasolla. WFR tulee sanoista Wilderness First Responder eli ikään kuin erämaaensivastehenkilö. Käytännössä se tarkoittaa, systeemistä riippuen, 80-100 tuntia koulutusta ja harjoittelua 8-10 päivän kurssilla. Mielestämme WFR on oikea taso ammattilaiselle, joka toimii erämaaoloissa, joissa ei voi aina soittaa 112:een eikä ambulanssi ole paikalla tunnissa tai ehkä kahdessakaan.
Ohessa kolme asiaa, joita on hyvä pohtia mikäli eräensiapukurssin käyminen kiinnostaa.
(Ja kyllä, sen pitäisi kiinnostaa kaikkia erämaassa liikkuvia!)
1. Kuinka laaja eräensiapukurssi?
Itselle sopivaa eräensiapukurssia miettiessä kannattaa pohtia millaisissa oloissa ja millaisia ongelmia joudut mahdollisesti hoitamaan? Nuuksiossa apua saanee aika nopeasti, mutta Suomen Lapissakin ammattiavun saapuminen paikalle kestää helposti useita tunteja. Grönlannin jäätiköllä voi huonossa kelissä joutua odottamaan useamman vuorokauden. Kannattaa myös miettiä kuinka isoja ja millaisia riskejä reissuihisi liittyy ja kuinka hyvin haluat olla niihin varautunut.
Suomessa WMA:n kursseja tarjoaa Outward Bound Finland ja heidän systeemissään yleensä pohjalle käydään ensin 40-tuntinen WAFA (Wilderness Advaced First Aid) ja sen perään voi sitten käydä 40-tuntisen Bridge-kurssin ja korottaa pätevyytensä WFR-tasolle. Tämä on kokemuksemme mukaan aika fiksua: jos käy kerralla 100 tuntia uutta asiaa, niin informaatioähky on aikamoinen! Parempi opiskella perusasiat WAFA:lla ja myöhemmin kerrata ja täydentää osaamistaan WFR-kurssilla, jos se tuntuu tarpeelliselta.
Edellä mainittujen laajojen WAFA- ja WFR-kurssien lisäksi tarjolla on myös kaksi- tai kolmipäiväisiä Wilderness First Aid -kursseja, joilla oppii perusasiat eräensiavusta. Suomessa niitä järjetää mm. Moln (Roope Roine). Uskallamme väittää, että ulkoilijalle WFA-kurssi on paljon hyödyllisempi kuin SPR:n ensiapukurssit…
2. Minkä ”järjestelmän” kurssi?
Nykyään ensiapukursseja tarjoaa varsin kirjava joukko erilaisia toimijoita. Kurssin järjestäjää valitessa kannattaa katsoa muutakin kuin hintaa: tutustu kurssin laajuuteen ja sisältöön, kouluttajien osaamiseen/taustaan ja kurssijärjestelmään laajemminkin.
WMA:n lisäksi esim. NOLS:lla (NOLS:in WFR-kursseja isännöi vuosittain Suomessa Nurmijärvellä HUMAK.) on jokseenkin vastaava ensiapukurssien kokonaisuus. Lisäksi WMA ja NOLS tunnustavat toistensa kurssit ristiin eli esim. käytyäsi NOLS:in kurssin, voit kerrata eli päivittää pätevyytesi WMA:n kurssilla tai toisinpäin. Esimerkiksi meidän oppaistamme Thomas on tehnyt juuri näin. Vakiintuneilla kansainvälisillä toimijoilla on taustalla myös ihan jäätävä määrä kokemusta, ammattitaitoa ja osaamista. Se näkyy niin kurssien sisällössä kuin toteutuksessakin.
3. Kuka kouluttaa?
Jos mahdollista, kannattaa myös selvittää kuka kurssin kouluttaa. Tai vähintään varmistua, että kouluttaja on hoitoalan ammattilainen. Toki muutaman päivän kurssilla kouluttajapätevyyden hankkinut filosofian kandidaattikin voi olla hyvä ensiapukouluttaja, mutta asiantuntemus ja kokemus tositilanteista on harvoin haitaksi.
Ainakin WMA:n kursseilla kouluttajat ovat hoitoalan ammattilaisia. Meidän viimeisimmällä kurssillamme toinen kouluttaja oli pitkän linjan hoitoalan ammattilainen Coloradosta ja toinen Suomen Eräensiavun Ville. Ville on pelastaja-ensihoitaja Lapista ja osasi kouluttamisen lisäksi ottaa hyvin huomioon myös Suomen Lapin olosuhteet ja kertoa miten ammattiapu siellä toimii. Tällainen tuo mukavaa lisäarvoa kurssille. Molemmat ovat myös aktiivia ulkoilmalajien harrastajia, joten luonnossa liikkumisesta oli kokemusta muutenkin kuin pelastushelikopterin kyydissä.
+ Bonus
Tärkein asia ulkoilun turvallisuudessa on lopulta ennaltaehkäisy. Lähes aina ongelmat on helpompi välttää kuin hoitaa maastossa. Tämä koskee erityisesti retkeilijän terveyttä ja hyvinvointia. Varautuminen helpottaa ennaltaehkäisyä ja antaa työkaluja vaaratilanteiden tunnistamiseen ja ratkaisemiseen. Kannattaa siis käydä kursseilla, lukea kirjoja, katsoa videoita ja vaihtaa kokemuksia muiden kanssa. Ulkona puuhaaminen on mielettömän siistiä! Ja vielä siistimpää on kun raajat ja henkikin pysyvät tallella!
PS. Talvi on ihan nurkan takana, joten nyt on hyvä aika ilmoittautua kurssille tai vaellukselle! Tampereen Johdatus-kurssi on jo täynnä, mutta muille kursseille ja vaelluksille on vielä tilaa.
Terveisin,
Avotunturit-tiimi
Päivitetty 15.2.2022: teknisiä korjauksia ja lisätty maininta HUMAK:ista.
