17.5.2022 / Päivä 24 21,8 km (yht. 459,1 km) 9 legiä (a 50min) korkeus: 1790 m sää: aamu nollassa, heikko pohjoistuuli, pilvistä, white out; päivä tosi kuuma, tyyni, puolipilvistä; ilta nollassa, heikko pohjoistuuli, pilvistä sijainti: N66,058345° W 040,550449° seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit Yölliset karkelot telttojen katoilla Eilen illalla noin 10 aikaan leiriimme ilmaantui muutama lintu lentelemään. Mentyämme nukkumaan alkoi telttojen katoilla melkoiset karkelot, äänistä päätellen ulkoteltan katolla laskettiin mäkeä ja telttanaruja nyhdettiin kiivaasti. Sama meno jatkui tunnista toiseen eikä nukkumisesta tullut mitään. Joskus yhden ja kahden välillä yöllä päätin kurkistaa pihalle mitä siellä oikein tapahtui. Telttamme päällä istui neljä siivekästä ja tuijotti minua, niillä ei ollut aikomustakaan lähteä mihinkään, koko leiri oli täynnä näitä tirppoja arviolta toista sataa ja kestit olivat sen mukaiset. Tyydyin kohtalooni ja kaivoin korvatulpat kassista vedin hatun korville ja yritin jatkaa nukkumista. Aamu alkoi lauhana ja harmaana, lunta tihutteli hiljakseen. Yöllinen rytmiryhmä oli poistunut leiristä, osa teltoista ja ahkioista oli joutunut pommituksen kohteeksi. Alussa hiihto oli melko takkuista, mutta luisto parani hieman päivän mittaan ja vauhti kiihtyi. Noin neljännen legin aikaan aurinko muljahti esiin pilven takaa ja lämpötila nousi roimasti. Lounastauon aikaan oli jo niin kuuma, että erilaisia vaatekappaleita lenteli pois päältä ja lounasta syötiin lähinnä alusvaatteet päällä, myös hiihto jatkui erilaisissa alusvaate kombinaatioissa ja jotkut vetelivät menemään ilman paitoja kalsarit jalassa. Sama lämmin keli jatkui iltaan asti ja matkakin taittui ihan mukavasti , päästiin jopa hiihtämään hetken aikaa ihan oikeaa alamäkeä. Rannikko lähestyy ja päivät vähenee pian vastaan tulee seikkailun päätepiste. - Teppo Kuvassa: Yksi yöllisistä vieraista. Sen osaamme sanoa, etteivät olleet pulmusia, mutta osaisivatko tietäjät kertoa mikä lintulaji meitä valvotti? (Kuva: Korpi-Jaakko)
Veikkaisin että kyseessä on kivitaskun gröönlantilainen alalajike: Greenland whealerer. Onko peppu valkoinen? Kivitasku on rastaslajike jonka gröönlantilainen muoto on pikkulinnuista se joka matkustaa pisimmän matkan sub-saharasta arktiselle alueelle eli noin 30 000 km. Pesii mm. Myös Grönlannin lounaisosassa. Lihottaa itsensä paksummaksi kuin muut rastaat ennen lähtöään luultavasti koska matka on pisin. Pitää myös matkallaan enemmän taukoja kuin muut rastaat, väitetään. Pesintä alkaa kesäkuussa ja koiraat saapuvat ensin. Luulisin että nämä koiraita kuvan perusteella. Eli eivät jääneet seuraanne pitempään koska kiire pesimään.
Voi että miten söpöjä hyyryläisiä saitte. Ensi kerralla auringonkukansiemenet ja rasvapallot mukaan. Vai yritti ne herättää tarjoilijat unistaan.
Olette te olleet hauska näky hiihdellessä pikkuvaatteinenne. Mutta alaspäin lasku ahkio perässä on minulle hieman pelottava mysteeri. Ehkä saan joskus kokeilla Lapissa. On tuota Grönlannin karttaa teidän maamerkkeineen haikea katsoa. Niin lähellä rannikkoa. Varovaisuutta, virkeää mieltä ja rohkeutta toivottelen, kun rannikkourakka alkaa. Kiitos hienosta aamun lukuhetkestä, jonka soit minulle Teppo tekstilläsi 🙂
Kiitos blogeista! Arvostan kovin sitä, että olette ryhtyneet kynämiehiksi päivän legien, telttojen pystytyksen, ruuanlaiton sun muun jälkeen. Moni olisi sanonut, ettei jaksa/viitsi/mitä välii, mutta onneksi teillä riittää virtaa ja tällainen nojatuoliretkeläinen tykkää hurjasti!
Aikamoinen lintuepisodi! Ei varmasti yöllä välttämättä olisi lintuseurueen läsnäolon ollut niin väliksi, mutta aika ainutlaatuisen muiston saitte. Kiitos jälleen blogista ja oikein jouhevia alamäkikilometrejä!