29.5.2016 / Päivä 1 (retkikunnan jälkeistä elämää)
sää: lämmin, puolipilvinen, kesäinen
sijainti: Etelä-Suomi
Viimeinen legi
Edellisen kirjoituksen jälkeen on jo ehtinyt virrata paljon sulamisvesiä Grönlannin jäätikön länsireunalla, ja varmaan todella paljon siitä kun aloitimme hiihdon reilut viisi viikkoa sitten. Retkikunta on nyt vetänyt kunnilla loppuun viimeisen leginsä ja päätynyt kotimaan kamaralle.
Hiihtohan loppui 20. päivänä meren rantaan. 21.5. meidät haettiin veneellä ihmisten ilmoille. Ja 26.5. nousimme pienehköllä potkurikoneella sorapintaiselta kiitoradalta Kulusukista ja laskeuduimme Reykjavikin asfalttikentälle Islantiin. Kentältä nappasimme taksin, joka vei meidät ja neljännestonnin hiihtoromppeita hostelliin kaupungin keskustan tuntumassa ja pian sen jälkeen lähdimmekin etsimään ruokapaikkaa. Ruoka kun maistui edelleen.
Illan ohjelmaan kuului ruokailua ähkyyn asti ja sen jälkeen Islannin yöelämään tutustuminen, tosin vain lyhyenä oppimääränä, olihan kuitenkin torstai. Perjantaina pääsimme jälleen kerran retkikuntailun ytimeen eli välppäämään kamoja. Sitähän tämä homma pitkälti on: hirveä pakkaaminen kotona, menomatkalla, päivittäin hiihdettäessä, paluumatkalla ja sitten vielä kamahuolto kotona. Tällä kertaa teimme romppeillemme Icelandairin hinnaston mukaisen kollijaon ja sulloimme ne hostellin aamiaishuoneeseen. Onneksi lento lähti jo ennen seuraavaa aamua, muuten olisi joutunut porukka syömään respan tiskillä seisten. Sen verran paljon sitä kampetta vielä oli.
Reykjavikissa oli peri-Islantilaiseen tapaan tihkusateinen ja kolea sää, joten keskityimme päivän aikana sisäaktiviteetteihin. Aloitimme uimahallivierailulla kun Bluelagoonin turistipaljous ei houkuttanut. Vuonna 1937 rakennettu uimahalli huokui historiaa ja tarjosi palautumiseen sekä täyspitkän uima-altaan että kuumat ulkoaltaat vesisuihkuineen. Saunan virkaa toimitti rikiltä katkuava höyryhuone, joka ei nauttinut retkikunnan suosiota. Kylläpä oli mukava uida ja pehmittää lihaksia kuumassa vedessä!
Samalla reissulla pukuhuoneen vaa’alla selvisi, että retkikuntalaisten painonmuutokset vaihtelivat neljän kilon laihtumisesta kahden kilon painonnousuun. Ja tämä siis viikko hiihdon päättymisen ja huolellisen tankkaamisen jälkeen. Itselläni paino oli tippunut pari kiloa ja laskin jälkikäteen syöneeni keskimäärin aika tarkalleen 5270 kcal päivässä. Ruoka riitti mainiosti, mutta kyllä sitä energiaakin näköjään kului!
Loppupäivä kului myöhäistä lentoa odottaessa ja lisää ruokaa napaan tankaten. Jotkut kävivät shoppailemassa, toiset lukivat kirjaa kahvilassa. Kukin tyylillään. 300 gramman pihvillä täytetyn hampurilaisen jälkeen oli aika hilata vatsansa hostellille, josta lentokenttäbussi noukkisi meidät ja varusteemme toiseksi viimeiselle legille.
Ensin bussi oli myöhässä. Sitten se oli jo pahasti myöhässä. Sitten heräsi epäilys. Hostellin respa alkoi selvittää bussin puuttumista ja pian paljastui, että varauksemme oli unohdettu! Seuraava bussi tulisi tunnin kuluttua, joka tarkoitti suositeltua vähempää aikaa vilkkaalla Keflavikin kentällä. Se ei kuulostanut lainkaan hyvältä kun mukana oli se neljännestonni lentoyhtiöiden hankalaksi kokemaa erikoismatkatavaraa. Niinpä bussi vaihtui puhelinsoitolla tilataksiin, joka tuupattiin rutiinilla täyteen rojua ja kohta oltiinkin jo lentokentällä. Keflavikissa muodollisuudet sujuivat sukkelasti ja ehdimme hyvin tekemään lentokenttäkuolemaa. Tällä reissulla ei siis tullut kertaakaan kiire. Matkaväsymys alkoi kuitenkin painaa ja 01:00 lähtevä lento ei oikein auttanut asiaa. Alkoi riittää retkikuntahommat ja tehdä mieli kotiin.
Lentokoneen lähestyessä Islannin itärannikkoa pilvet väistyivät ja aurinko nousi horisontissa. Tunnistin ikkunasta tutun jäätikön muodon, sen keskeltä nousevan tulivuoren harjanteen ja vielä lumipeitteiset reunavuoret. Alkoi yhtäkkiä tehdä kovasti mieli hiihtovaellukselle…
– Korpi-Jaakko
