26.5.2016 / Päivä 31 (hiihdon alusta laskien)
sää: viileä, sateinen, islantilainen
sijainti: Reykjavik, Islanti

Hyvästi Grönlanti!

Blogissa on ollut hetki hiljaiseloa kun retkikunta on vetänyt henkeä Itä-Grönlannin pikkukylissä.

Päivänä 27 nostimme pulkkamme jäältä moreenille Nagtivit-vuonon pohjukassa. Takana oli 26 vuorokautta ja noin 550 km hiihtoa yli suuren jään. Pystytimme leirin pienelle moreenisaarekkeelle ison jään ja meren väliin. Yön jääkarhuväijyt sujuivat onneksi ilman tapahtumia sateen vaihdellessa tihkusta lumeen.

Päivän 28 aamuna bongasimme jäälohjareiden seassa sukeltelevan hylkeen ja pian sen jälkeen veneen. Pieni, avoin lasikuituvene lähestyi meitä ja hetken vallalla oli epäusko: pitäisikö meidän mahtua tuohon kaikkine varusteinemme? Tobias karautti rantaan, toivotti meidät tervetulleeksi Itä-Grönlantiin ja kohta olimmekin kaikki veneessä. Kaikkine tavaroinemme. Paluumatkaa vauhditti perämoottorin sisään piilotetut 225 hevosta: Maisema vaihtui ja jäälohkareet kolisivat niin, että hiihtäjä oli ihmeissään. Välillä oltiin aika tiukasti jäiden välissä, mutta ammattimies löysi aina vapaan väylän pienen pyörittelyn jälkeen.

Tasiilaqissa saimme autokyydin Red House -hostellille ja asetuimme hätäisesti taloksi. Oli nimittäin kiire kauppaan! Koska oli lauantai-iltapäivä, ei kaupasta saanut olutta, mutta muita jäätikkövaeltajan kaipaamia herkkuja kyllä löytyi: limpparia, jogurttia, tuoreita hedelmiä, jne.

Olutta ei saanut edes kylän hotellilta, jonne kiipesimme siis turhaan. Tasiilaqin jyrkät mäet tuntuivat tottumattomiin jalkoihin raskailta ja hetken joidenkin kasvoilla saattoi olla pieni epätoivon häivähdys: Ei olutta ennen maanantaita? Mutta onneksi pubi oli auki, joten ansaitut päätösjuomat saatiin ajallaan. Jo iltapäivällä pubissa meno oli varsin välitöntä ja ystävällistä…

Päätösjuomien jälkeen siirryttiin nauttimaan ensimmäisestä suihkusta neljään viikkoon. Se tuntui ihan suihkulta. Onhan lämmin suihku aina ihan mukava kokemus. Peilissä näkyi korkeakontrastisen panda-rusketuksen lisäksi myös orastava six-pack. Semmoinenkin näemmä oli tarttunut mukaan jäätiköltä. Onneksi respan pelimies taikoi meille jostain jemmasta pari viinipulloa pakastepizzojemme kaveriksi auttamaan six-packin peittelemisessä.

Kun iltamyöhällä siirryin hostellin päärakennuksesta pieneen mökkiimme, löysin lähinnä tyhjiä sänkyjä. Ei ollut vaikea arvata mitä oli tapahtunut… Oli nimittäin lauantai ja kylän diskossa oli paikallinen bändi neljän legin keikalla: 4 x sama 50-minuutin setti, välissä 10 minuutin tauko. Tuttua ja turvallista. Meno oli kuulemma hyvin välitöntä ja villiä ja uusia ystäviäkin löytyi runsaasti ennen valomerkkiä…

Seuraavina päivinä pakkailimme varusteitamme ja ihmettelimme Tasiilaqin tunnelmaa ja nähtävyyksiä. Maininnan arvoisia ovat ainakin pubin päiväbingo, museon miekkosen tarinat, sateenkaarikirjakaupan pirtelöt, pizzerian rasvaiset pizzat ja ruokakaupan herkut. Niin, ja lätkän MM-finaali puhelimen näytöltä Skypen kautta. Kukaan ei ollut laihtunut reissussa pahasti, mutta kyllä ruoka maistui silti! Jopa loput retkiruuat katosivat litistyneisiin vatsoihimme, vaikka enää ei edes hiihdetty kahdeksaa tuntia päivässä.

Keskiviikkona (päivä 30) otimme 10 minuutin helikopterilennon Kulusukin saarelle, jolta löytyy itärannikon ainoa lentokenttä ja pieni metsästäjäkylä. Vietimme saarella yhden yön Hotelli Kulusukissa, jonka myötä siirryimme makuupusseista lakanoiden väliin ja taas askeleen lähemmäs ns. sivistystä ja arkea.

Tänään torstaina (päivä 31) lensimme Islantiin, josta lennämme lauantain vastaisena yönä Suomen helteisiin. Adaptoituminen korkeampaan lämpötilaan lienee hyvä aloittaa likoamalla jossain Reykjavikin lukuisista kuumavesialtaista. Eli jos Bluelagoonin nettikamerassa vilahtaa perjantaina pesukarhukasvoisia hahmoja, joilla on hyvin treenatun maitovalaan vartalo, niin ne eivät sitten ole Grönlantilaisia tupiilakeja vaan ihan vaarattomia vaeltajia. 😉

Suuret kiitokset kaikille matkaa seuranneille ja erityisesti reissun kulkua kommentoineille! Joka toinen päivä oli jäätiköllä juhlapäivä kun satelliittiverkko välitti säätietojen lisäksi kommenttikoosteen piristykseksemme. Isot kiitokset myös Ninalle yhteyksien ylläpidosta ja kaikesta muusta!

Blogi päivittyy tosiaan harvakseltaan siihen saakka kun olemme kotimaan kamaralla ja vielä myöhemmin kesällä reissukuvilla ja -videoilla.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

– Korpi-Jaakko

Yksi kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *