Viimeinen etappi alkoi

3.4.2021
Päivä 1 (36)
Legit: 4
Matka: 11,1km + 230m nousua
Sää: hyvä

Viimeinen etappi alkoi

Niin tänään se starttasi, Lapin halki viimeinen etappi. Keitäs meitä täällä tätä matkaa tekeekään; loisto-oppaat Nina ja Thomas, Thomaksen ”enkelit” Anna ja Annukka, Merike ja Mikko, Kossu sekä Sanni, joka lähti Kossua saattamaan tämän ensimmäisen päivän ajaksi. Niin ja me, Frida ja Minna.

Matka alkoi Tenojoen läpihiihdolla ja sehän vasta jännää olikin, koska paikoitellen joki näytti kohtuu sulanneelta… Toki olimme varautuneet mahdolliseen jäihin putoamiseen oppaiden hyvällä priiffillä ja mukana kulki myös  heittoköysi, mikä olisi ollut apuna, jos joku olisi tippunut jäihin. Mutta  jokihiihto meni hyvin. Alitimme Saamen sillan ja  nousimme jyrkän nousun joen penkalle eli alkulämmöt viimeiselle etapille oli otettu, paidat siis märkänä ehkä housutkin.

Täytyy sanoa, ettemme Fridan kanssa ole aloittaneet hiihtovaellusta aiemmin niin, että ensimmäisen legihiihdon (50 min hiihtoa) jälkeen menemme syömään pizzaa! Ja vielä paikalliseen ravintolaan, ravintola Rastigaisaisan, mikä elämys etelän neidoille. Moni meistä testasi poronkäristys pizzaa- ja mikä makunautinto se olikaan!
Tämän jälkeen matka jatkui täysin vatsoin jyrkkää ja pitkää ylämäkeä kohti tunturi ylänköä. Tässä nousussa meni noin tunti, kunnes saavutimme laen. Ja mikä näky siellä odotti, niin kaunista ja valkoista tunturimaisemaa. Ja täytyy sanoa, että mieli lepäsi ja hymyilytti vaikka nousi kesti ja kesti… ilma oli mitä parhain, aurinko lämmitti vielä jo nousunlämpimää kehoa!

Telttapaikalle saavuttuamme, saatiin ohjeita oppailta, että teltat pitää olla kiinnitettyinä puihin,  ja tämän kuultua alkoi armoton hiihtokisa, siitä kuka saa parhaan puun. Nopein sai parhaimman paikan….ja kuka se oli, jääköön kertomatta. 

Nyt kyllä kelpaa aloittaa tämä matka ja mielenkiinnolla odotetaan huomista päivää näiden huipputyyppien kanssa!

Frida & Minna

4.4.2021
Päivä 2 (37)
Legit: 8
Matka: 27km
Keli: vähän tahmaa suksissa

Viime yönä  leirissämme  oli vieraillut pääsiäispupu ja  niinpä jokaisen teltan absidista löytyi pari herkullista suklaamunaa. Ovela jänö, sillä yksiäkään jäniksen jälkiä ei leirin hangilta löytynyt.

Aamulla ryhmää tervehti aurinko, myöhemmin sade valtasi maiseman. Hiihtokeli muuttui samalla konstikkaammaksi. Neuvokas ryhmä ei tästä säikähtänyt – suksen pohjan paakkuja taklattiin Kilpisjärveltä hiihtäen tuodulla suklaalla.

Ryhmän noviisikin sai tänään taakseen ensimmäisen kokonaisen ark(t)isen hiihtovaelluspäivän. Pääosin noviisi roikkui tyydyttävästi ryhmän mukana, joskus noviiseille normaaliin tyyliin sovitut tauot eivät meinanneet hänelle piisatakaan.

Merike ja Mikko

Retkikunnan viimeisimmän leiripaikan löydät täältä.