5.4.2021
Päivä 3 (38)
Legit: 6
Matka: 16,9 km + päiväretki
Sää: Selviää alta…
Sääennuste lupasi eilen illalla tälle päivälle tuhnuista keliä, tuulta ja vesisadetta. Oli valmistauduttu henkisesti kamppailemaan päivä suksen pohjiin liimautuvan lumen kanssa. Aamun kuumin kysymys olikin, että karvoilla vai ilman?
Aamu olikin kuitenkin positiivinen yllätys. Suksi vain kepeästi liukui märän lumen pinnassa. Kompassinneulat kohti kaakkoa alkoi matka edetä reipasta vauhtia. Jokien ylityksissä vähän jarruteltiin ja Thomas ja Nina luotsasivat meidät turvallisesti taas kovalle maalle. Ja kyllä, KOVALLE hangelle!!! Eli mikä parasta, koivikot ovat vihdoin viimein alkaneet kantaa. Wuhuuuuu! On tätä odotettukin.
Päivän mittaan märkä lumisade vaan yltyi eli odotetusti saimme kaivautua legien myötä jokainen oman huppumme syvyyksiin. Maisema oli koko päivän epätodellisen upeaa puutonta valkeutta, kuin toiselta planeetalta. Horisontin kontrasti erottui ja yksittäiset sulat kivet saivat muodot erottumaan, mutta kiinnekohtia maisemassa oli vähän. Tämä sopi täydellisesti zen-tilaan, johon oman hupun sisällä hiihtäessä nopeasti pääsee. Ajatukset saa vaeltaa ja ajelehtia laidasta laitaan samalla kuin sukset etenee omalla painollaan. Upea hiihtovaellus sisältää ehdottomasti myös tällaisia päiviä.
Kuuden legin jälkeen pistimme järven töyräälle värikkään telttakylämme pystyyn, vaihdoimme vähän kuivaa ja lämmintä päälle. Ahkiot jätimme huilaamaan ja kepeillä varusteilla kävimme hiihtämässä kahdessa kohteessa. Ensin 1944 pudonneen kuljetuskone Junkers Ju-52:n hylyllä ja tämän jälkeen hiihtelimme Adolfin kammille, jonka kätköistä löysimme upean historiikin niin koneen putoamisesta kuin itse kammista. Kammi oli rakennettu 1969 ja kunnostettu 2012, joten paikat oli tip top ja seinistä huokui varsin kotoisa tunnelma. Junkersin ohjaamon istuin oli tuotu paraatipaikalle kammin ikkunan viereen ja sieltä se löytyi vielä tänäkin päivänä.
Hieno päivä taas takana täällä erämaassa.
-Annukka ja Anna
6.4.2021
Päivä 4 (39)
Legit: 6
Matka: 15,2 km
Sää: Aamu 0C ja 8 m/s, lumisadetta. Ilta +2C ja 6 m/s.
Yöllä sade rummutti teltan kattoon ja kummitteleva Junkers hurautteli telttakylän yli. Aamulla paikoittainen jääkuorrutus vihjasi, että pakkasen puolella oli myös käyty. Napakka tuuli siivitti teltan ja ahkion pakkaamista ja suurinta osaa legejäkin. Matka kuitenkin jatkuu!
Päivä oli hienoa, Kaldoaiville tyypillistä kumpuilevaa tunturiylänköä. Ylempänä hanki kantoi, mutta auringon lämmittäessä ja alemmas tultaessa päästiin välillä kahlaamaan. Takana tulijoilla oli leppoisat oltavat ja luistoa oli paikoin liikaakin.
Parkkeerasimme sukset n. 5,25 legin jälkeen ja jäimme odottamaan ennaltasovittua kelkkakyytiä. Yksi reipas joukkion jäsen joutui valitettavasti jättämään leikin kesken ja toisaalta samalla kyydillä saatiin bensatäydennys vuotaneen kannun tilalle. Lyhyen päivän kunniaksi osa porukasta piti lettukestit. Opastelttaan tipahti voissa paistettua Naania ja mangoa. Iso kiitos Annalle ja Annukalle – oli herkullista!
Loppumatkalle toivomme yöpakkasia, jotta kantohanget tulisi myös metsän puolelle. Muuten saatetaan hikoilla jonkin verran…
– Nina ja Thomas
Tanakasti loppusuoralla, harmillista että joku joutui lähtemään seikkailusta. Toivotaan teille napakoita yöpakkasia ja kirkkaita päiviä. Aika proretkikokkausta vääntää naanleipiä Kaldoaivilla!