24.5.2022 / Päivä +30 km (yht. 571,7 km)
0 legiä
korkeus: 30 m
sää: plussalla, tyyni, pilvet alhaalla ja räntäsadetta
sijainti: The Red house, Tasiilaq, Grönlanti
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit
Tasiilaq – big city life!
Tänään aamulla heräsimme Isortoqin kylätalosta jännän äärellä. Kolmen päivän lepäily ja ylenpalttinen syöminen palautumisen oikeuttamana tuossa hyvin hiljaisessa pikkukylässä oli päässyt jo hieman pään sisälle tekemisen ja internetin puutteen seurauksena. Kylätalon lattia ja pari punkkaa oli jo siinä määrin nähty, että helikopterin saapuminen kello 9:30 herätti suorastaan pienen innostuksen.
Ahtauduimme punaiseen yhdeksän paikkaiseen kopteriin tavaroidemme kanssa ja tunnelma oli melko ahdas. 90 kilometrin matkaan ei kuitenkaan mennyt tällä kertaa neljää päivää vaan homma taittui jäävuoria ja vuoristoa ihaillen noin puolessa tunnissa.
Tasiilaq on itärannikon suurin kylä asukasluvun ollessa hieman alle 2000. Kylältä löytyy tieverkostoa autoineen, pari hotellia, baari, museo, kaksi kauppaa ja vesijohtoverkosto jäteviemäreineen. Normaalia nykyajan infrastruktuuria tottakai, mutta viimekerrasta on tovi vierähtänyt kun olemme päässeet vessaa vetämään.
Vaikka näennäisesti voisi sanoa, että kylillä ollaan, tuli kuitenkin aika nopeasti muutamia kylän sijainnista johtuvia realiteetteja vastaan. Koska meri on vasta aukeamassa jäästä, kaupasta on esimerkiksi limpparit aivan loppu. Myöskään Ammasalikin hotellin ravintola ei ota meitä vastaan, koska ruokaa ei enää ole. Kylän ruoka- ja muut täydennykset tehdään laivalla, joka on viimeksi päässyt satamaan puoli vuotta sitten, joten niukkuus on läsnä. Noh, eipä se meitä haittaa. Kaupassa on kuitenkin pakaste- ja säilykeruokia sekä ihan kelvollinen paistopiste. Kulinaristinen kliimaksi saavutettiin kun Jaakko löysi pussillisen porkkanoita. Hyvin rouskuu ja maistuukin erinomaisesti. Oluttakin on. Koko kylä odottaa tämän vuoden ensimmäistä laivaa saapuvaksi perjantaina, jolloin on huhujen mukaan isot juhlat ilotulituksineen ja huvituksineen. Lähdemme kuitenkin huomenna aamulla jo kohti Islantia, joten pieni FOMO on vallannut mielen. Ne karkelot olisin halunnut kokea, mutta velvollisuudet siviilissä kutsuvat jo meitä, joten mentävä on.
Kävimme päivän aikana tutustumassa paikalliseen Itägrönlannin kulttuuria ja historiaa esittelevään museoon sekä perinteiseen Grönlantilaiseen hylkeen nahoilla vuorattuun turvemaja-asumukseen. Lisäksi koitimme saada kotiin tuotavaksi hylkeennahkoja, mutta laihoin tuloksin ainakin toistaiseksi. Siinä se päivä on oikeastaan mennyt. Kävellessä ruoan ja nahkojen perässä.
Muutama viikko sitten saimme Dye 2 tutka-asemalla havainnon kahdesta Belgialaisesta seikkailijasta, jotka asuvat nyt samassa Red House -hostellissa meidän kanssa. Toverit oli haettu kopterilla 80km ennen jäätikön loppua pois ja nyt he lepäilevät ja odottelevat kesäkuun yhdeksänteen päivään asti avoimia vesiä. Heidän matka jatkuu kohti eteläkärkeä kajakeilla.
Aamulla nousemme jälleen kopteriin ja menemme Kulusukin kylään, josta matka vie vanhalta armeijan lentokentältä lentokoneella Reykjavikiin. Päivän ohjelmassa on vielä iltapalan lisäksi illallispaikan etsintä huomiselle Islannista.
Kotimatka käynnissä ja retkikunnalla kaikki hyvin
– Juho
Kuvassa: Big city! (Kuva: Korpi-Jaakko)
Siellähän on miltei kesä. Kenties jokaisen ihmisen maailmassa olisi hyvä elää jonkin aikaa Tasiilaqin kaltaisessa paikassa. Olipas teillä edelleen seikkailukas päivä.