Pulkkahisseilyä

Päivä 9
10.4.2015
Sijainti: N79,12146 E016,85166
Kuljettu matka: 8,3 km
Sää: -15C – -10C, puolipilvisestä illan tuuliseen lumisateeseen

”Thomas tässä ois korjausarja.”, kuuluu teltan ovelta. Käteen lyödäänkin padi ja näppis. Livistämisyrityksistä huolimatta karkua ei ole. On mun vuoro kirjoittaa matkablogiimme.

Täällä on jo tottunut tähän elämäntyyliin, mutta onhan se helppoa hyvässä serassa. Yleensä tämmösillä reissuilla ihmiset ovat tosi mielenkiintoisia ja niiden kanssa on helppo tulla toimeen. Suurin osa on aikaisemmista retkistä tai harjoituksista tuttuja. Muihin tutustuu koko ajan. Luulen, että ihmiset, jotka suuntaa pitkille retkille luontaisesti ymmärtävät, että täällä onkin pakko vetää samasta köydestä, pienistä erilaisuuksistaan, tavoitteistaan, kunnostaan tai reittivalinnoistaan huolimatta. Tai sit ovat yksinkertaisesti poikkeuksellisen hyvää porukkaa.

Päivät kuluvat nopeasti siirtymineen ja iltatoimiinen. Onneksi meillä on aina tarkka kellonpitäjä, ettei vaan jää nauttii hetkistä liikaa. Hiihtämäähän me ollaan tänne tultu ja ei se matka taivu tauolla auringonpaisteessa nauraen. Aamu 7 herätys ja päivän rankin hetki, kun pitää ryömii ulos lämpimästä makuupussista. Vaikka olemme olleet onnekkaita sään ja lumitilanteen suhteen ja päivät ovat olleet yllättävänkin helppoja, illalla, kun vatsa on täynnä voi ryömii takaisin makuupussiin. Se on kuitenkin aika jees.

Tänään oli muutenkin helppo päivä. Parin legin aamujumppa pieneen ylämäkeen ja tultiin niin jyrkkään laskuun, että ahkiot oli laskettava köydellä alas. Ei muuta kun raudat ja lämpimät vaatteet päälle ja ankkuripisteitä rakentamaan ja parin muntterin voimin ahkiot siirtyivät ripeästi saattaja vieressä jyrkännettä alaspäin köysipituus kerrallaan. Väliankkurointi ja seurava pulkka hissiin, jonka jälkeen hissipisteen siirto.

Kun kaikki olivat alhaalla ja tallella siirryttiin viimeistä alamäkeä suksilla seuraavaa leiriä kohti. Sen verran jyrkkää kuitenkin oli, että muutama ahkio ja hiihtäjä meni kallelleen matkassa (allekirjoitettukin veti viimeisenä miehenä näyttävän kuperkeikan muitten lounas viihteeksi).

Leiriin saavuttaessa porukkalla oli reippaasti energiaa ja telttojen pystytyksen jälkeen moni jaksoi vielä hengailla teltan ulkopuolella tuloksena reissun tähän asti paras huussi.

Huomiselle on suunnitelmana Perriertopen. Toivotaan parasta säätä, jotta päästään nauttii tästä paikasta ja nähdä mistä tää leiripaikka on saanut nimensä little chamonie.

– Thomas

Kiitos ihanista terkuista ja tsempeistä <3