Vastauksia farkkumiehelle

Päivä 8
9.4.2015
Sijainti: N79,10180 E017,11400
Kuljettu matka: 20 km
Sää: -20C – -5C, aurinkoisesta jäätäviin sumupilviin

Kuten monina aiempinakin päivinä, myös tänään laitoimme sukset jalkaan ja lähdimme hinaamaan pulkkia etiäpäin. Eipä tuossa päivän aikana mitään sen ihmeempiä tapahtunut, joten ajattelimme pyhittää tämän päivän postauksen tulleille kysymyksille ja kertoilemalla muusta menosta täällä jään päällä.

Varusterikkoja on jo ehtinyt sattua. Kolmet sukat kävivät liian lähellä keitintä ja saivat ylimääräiset tuuletusaukot (yksi pelastui, toinen parsittu ja kolmas menetettiin), keittimet ovat karstaantuneet puhdistetusta bensasta (ei ole Nesteen pienmoottoribensiinin voittanutta), mikä on aiheuttanut lähinnä ylimääräistä vaivaa ja kirosanoja. Lisäksi yhdet aisat päättivät viheltää pelin poikki jo heti ensi metreillä. Aisanpään kiinnikkeet napsahtivat poikki, mutta ne saatiin korjattua narupatentilla. Samoihin aikoihin alkoi myös yksi mono irvistää. Monon irvistys ommeltiin kiinni. Hyvin on suksi näyttänyt luistavan korjauksesta huolimatta. Lumikauhat, yhdet aurinkolasit sekä useammat hanskat ovat saaneet kyytiä. Ei kuitenkaan mitään kriittistä. Korjauskamaa (narua, ruuveja, teippiä, lankaa, jne.) on mukana ja Niksi-Pirkkapatentit ovat ystäviä, vaikkei sukkahousuja olekaan kyydissä.

Ihmiset ovat säilyneet hyvin yksinä kappaleina. Kantapäissä on muutamia rakkoja ja kädet on törkeän likaiset, mutta eipä muuta. Vaikka aurinko on helottanut ei vielä ole nähty kesiviä neniä tai poskipäitä. Mukana on laaja lääkekaappi, josta löytyy sidetarpeita ja troppeja vaivaan jos toiseen. Telttakunnilla on myös omat pienet ea-pakkauksensa sisältäen mm. tarpeet pienten hiertymien hoitoon sekä henk.koht. lääkkeet. Ihmisiltä puuttuu lähinnä olutta ja suklaata.

Kamat eivät pysy kuivina vaan niitä kuivatellaan teltan ja / tai auringon ja / tai hiihtäjän lämmössä. Aamulla telttakylän pihalla on makuupussi poikineen suunnattuna aurinkoon. Ne roikkuvat pystyyn tökätyistä suksista tai ahkion aisojen päällä. Yön aikana kertynyt kosteus häviää, ainakin osittain. Kuivatusta saatetaan jatkaa päivän aikana levittämällä makuupussi ahkion päälle. Vaatteiden osalta pyrkimyksenä on, että hiihdettäessä ei hikoilla kaikkia rättejä märiksi. Jos vaatteet kostuvat, niin päällä ne parhaiten kuivuu. Illalla teltan lämmössä sukkia, pipoja, yms. voi kuivatella muun toiminnan ohella. Monoja osa kuivattaa kuumavesipullon avulla, osa ehkäisee kostumisen käyttämällä joko muovipussia tai VBL-sukkia liner-sukan ja hiihtosukan välissä. Kuumavesipullo toimii myös muidenkin vaatekappaleiden kuivaamisessa ja on mukava kaveri makuupussissa yöllä. Ehdotuksena tuli myös, että kova sissi laittaa kaurahiutaleita monoihin ja syö hiutaleet aamiaiseksi.

Eläimistä… Joitain lintuja on bongailtu. Alussa todennäköisesti näimme hylkeitä köllöttelemässä jään päällä. Tänään leiripaikalle hiihtäessä näimme naalin jäljet. Eivät olleet ihan tuoreet, mutta selvästi reviirillä ollaan. Jos vaikka kyseinen otus tulisi kylään. Jääkarhuja ei ole näkynyt, eikä kyllä ihan lähituntumalle niitä halutakaan. 🙂 Satun telttakavereina ovat hamsteri nimeltä Nora ja koira nimeltä Teppo.

PMR-radioiden välillä käydyn keskustelun jälkeen mielekiintoisin kokemus tähän menessä on ollut kaikki: aurinkoinen jäätikkö ja luistava suksi. 🙂 Ilkasta mielenkiintoisinta on ollut hyvin sujunut yhteiselo aiemmin tuntemattoman belgialaisen telttakaverin kanssa.

Retkikunta puolestaan kysyy: ”Vieläkö Oittaalla hiihdetään?”

Suurkiitokset kommenteista ja iso kiitos viestimies Matiakselle niiden välittämisestä tänne jäätikölle, sekä mielenkiintoisista uutisista! Lisää vaan pistäkää tulemaan!

Päällikkösmies Heikka ja Nina toivottavat herrasmiehille Hilander&Häkkänen ratkiriemukasta Röönlannin retkeä! Ollahan yhteydessä!

– Retkikunta (kirj. Nina)