Kyllä on kaunista! Ei ole enempää koivuja! Kuva: Thomas

Päivä 9 (16)
14.3.2021
Legit: 6
Matka: 15km
Sää: -3, pilvista. 3 ekaa legia umpihanki,sen jalkeen avotunturia ja suksi luisti.

Tarkoitus oli pitää lepopäivää, jotta kroppa sais vähän palautua edellisistä päivistä. Ongelma vaan, että aika ei taida riittää lepämiseen. No, nukuin sentään pitkän aamun (klo 8.00) ja kerkesin jutella enemmän viime yön vierrailla. Olivat isä ja poika suuntaamassa pohjoiseen. Kymmenen päivää heillä oli aikaa, kellot kotona ja itserakennetut akiot. Hyvältä näytti. Hassusti kun me hiihdetään Lapin halki, niin toinen heistä oli kävellyt suomen läpi.

Päivän hiihto alkoi mukavasti eilen avaamallani uralla, mutta kun se loppui, niin loppui vauhtikin. Kolme ekaa legiä oli hyvin raskaita ja hitaita varsinkin kun oli nousua samalla, mutta nousun myötä pikkuhiljaa tuuli olikin päässyt vaikuttamaan lumipeitteeseen ja kun viimein nousin peltotunturin… SE reuna ylös, niin aukea avotunturit taas. Hanki kantoi ja suksi luisti, pääsi oikein nauttimaan hiihtämisestä, niin kevyesti ahkiokin tuli perässä, että piti välillä tarkistaa että onhan se vielä mukana ja eihän teltta ole tippunut.  Pääsin sen verran hiihdon makuun, että päätin vielä hiihtää yhden legin ja päivän päätteksi mittarissa luki jopa 15km. Ei paha lepopäivälle.

Siellä se uskollinen ystävä tulee perässä. Kuva: Thomas

Päivä 10 (17)
15.3.2021
Legit:  9
Matka: 18km
Sää: 0C, lunta, tyynta. Upottava tahmea lumi.

Ykskään metri ei tullut helpolla. Aamulla herätessä kuulin teltan katosta ropinaa. Ei, ei tänään pitänyt sataa lunta. Mutta kaikki oli märän lumen peitossa ja teltta painoi kuin synti, vaikka sitä kuin yritti ravistella, niin rullatessaan sitä pakettiin se oli taas raskaan lumen peitossa. Vaati hiukan enemmän motivaatiota kääntääkseen suksia kohti koivikkoja ja umpihankia. Päätin käydä reitin läheisyydellä olevalla porotuvalla, jos sieltä löytyisi kelkkauraa. Ja löytyihän sieltä. Just ja just enää silmällä nähtävissä, mutta kova pohjaa siellä oli. Ongelma oli vaan, että ura ei johtanut siihen suuntaan mihin olin menossa. Tietäessäni minkälainen koivikko oli edessä, istuin hetkeksi alas kartan kanssa.

Todenäköisesti kelkka oli tullut Lismasta ja lähtenyt jotain huoltoja tekemään. Kartassa oli kaks paikkaa missä hän mahdollisesti olisi ylittänyt joen jyrkkää rinnettä. Pohjoisessa taas näytti että järkevä reitti oli 300m päästä joko ylittää tai jatkaa pohjoiseen. Sinne ollessa alamäki, jätin ahkion ja kävin tarkistamassa: kelkka oli jatkanut pohjoiseen. Selvä toinen reitti siis ja ei kestänytkään kauan niin ura kääntyi ja alkoi seurata meidän suunnittelema reittiä. Lumi oli kelkallekin ollut pehmeää ja akio auras syvässä uudessa lumessa ja tasaisin välein kun alkoi tuntuu liian raskaalta niin ilmeni että ahkio kulki kyljellään. Mutta tää ei ollut pohjaton ja pääsin sitä seuraamaan muutamia kilometrejä, kunnes oli aikaa suuntaa enemmän itään.

Repojängällä olikin vähän hiihtoa, minkä jälkeen tuli kilometrin metsäosio. Tai kolmen kilometrin koska jouduin. käydä ensin avaamassa uraa, jotta akio ylipäätänsä suostui seuraamaan. Tässä vaiheessa ei enää ollut päällä yhtäkään kuivaa vaatekappaletta. Olin väsynnyt ja muistin että kaikki kamppeet teltassakin läpimärät, tuli mieleen kiipelyn liittyvät telttaillat ja aamut märissä tai jäätyneissä vaatteissa. Ikävä olotila.

Tässä vaiheessa olikin kivaa muistella, että keittimillä saan teltan ja kamppeet kuivumaan ja huomenna teltta onkin kilon kevyempi. Täällä nyt istuessa keittimen pöhinässä vatsa täynnä, vaatteet kuivumassa, lämpimässä teltassa on aika hyvä olla.

– Thomas

Retkikunnan viimeisimmän leiripaikan löydät täältä.

2 kommenttia

  1. Melkoista urakkaa. Upeasti sisulla etenet!! Täällä hengessä hiihdetään jo mukana. Toivotaan sinne kantavaa uraa. Onneksi ahkio vähän kepenee päivä päivältä. TSEMPPIÄ, TSEMPPIÄ ja ihan hurjasti TSEMPPIÄ!!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *