(Toimittajan huomautus: Oiskohan aisat hyvät?) Kuva: Thomas

Päivä 11 (18)
Legit: 8
Matka: 12,9 km, vertikaali +70m / -30m
Sää: aamu- 10C, 5m/s, ilta – 23C, tyyntä alkupäivän. Legit askel kerrallaan, 2 viimeista legiä hiihtoa.

Tänään oli semmonen askel kerrallaan päivä: upottavaa lunta ja harmiksi Nautajänkän hanki ei kantanutkaan. Mutta lyhyesti askel kerrallaan eteenpäin tavoitteena Lemmenjoki. Ahkio taisi kulkea enemmän kyljellään kuin pohjallaan. Aina kun sitä suoristi se pysyi noin kymmenen metriä pystyssä. Oli muutenkin niin raskas vetää, ettei eroa oikeesti huomannut. Sitten vasta kun se kaatui täysin, alkoi vyö painaa sen verran, että huomaa jotain olevan vialla. Ei muuta kun suoristamaan ja matka jatkui. Tämmönen jatkuva ylämäki rupeaa pikku hiljaa rasittamaan polvia, joten illalla hierontaa ja venytystä.

Pitkän päivän jälkeen pääsin päivän kohokohtaan satulassa olevan noin 50m leveä  noin kilsan suo, jonka olin henkisesti valmistautumaan kävelemään kolmeen kertaan, tai siis hiihtämään onhan ne sukset jaloissa. Niinkuin oltiin arveltu tänne oli kerääntynyt paljon irtolunta ja aloin ilman akiota avaamaan ensimmäistä  pätkää. Rupesin kuitenkin miettimään, että ihmeellisistä jos kukaan muu ei olisi käyttänyt tätä satulaa siirtyäkseen jängältä toiselle ja tein yhden poikittaisvedon. Yhtäkkiä en ollutkaan polvia myöten lumessa, vaan hanki kantoi! Kokeilin vähän sauvoilla ja kyllä, tasaisen lumipeitteen alla oli vanha jälki. Nyt oli juhlan hetki, akio kiinni ja Bulevardia pitkin kohti Naukusjänkää. Päivän päätteksi löysin leiripaikan vierestä pienen puron, mistä sain tuorettä vettä. Puro oli hiekkapohjainen, hetken olin näkevinään, että jotain kimmelsi siellä pohjalla… Lemmonjokihan rupeaa olemaan lähellä. Telttaa pystyttäessä lämpömittari näyttikin jo – 23C.

Avomaastossa kulkee kivasti. Kuva. Thomas

Päivä 12 (19)
Legit: 8
Matka: 16,6 km, vertikaali +160m / -80m
Sää: aamu -20C tyyntä, iltapäivä -8C, aurinkoa 7 m/s. Hienot maisemat!

Päivä meni jo normaalin tapaan: hiihtoa, reitinvalintaa, kantaako eikö kantaa. Kunnes nousin Martin Iiskon kukkuloille ja pahimmat koivikot ja umpihanget oli takana. Nyt oli kiva katella, että sieltä on tultu läpi. Petronellan kukkulat oli näkemisen arvoinen, vähän kuin Riisitunturi mutta astetta hienompaa. Pienien lumenpeittämien koivujen seassa oli tuulen muokkaamia sastrugeja ja kuoppia puiden ympärillä. Jo matalalla oleva aurinko vahvisti varjoillaan näkymän. Päästessä kukkuloiden harjanteen yli aukesi Lemmenjoen maisemat: syvä jokiuoma, jyrkät puustoiset reunat ja valkoiset Viipustunturit taustalla. Olipa nättiä! Tässä vaiheessa tiheä metsä ei enää herättänyt ajatuksia kahlaamisesta, vaan oli oikein kivaa katselemista.  Nyt oikein hyvä fiilis ja pari päivää kevyttä kruisaamista kovalla pohjalla ennen kuin lähdetään seuraavalle etapaille.

– Thomas

Retkikunnan viimeisimmän leiripaikan löydät täältä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.