21.5.2022 / Päivä +10 km (yht. 571,7 km)
0 legiä
korkeus: 10 m
sää: sisällä miellyttävän viileää kun on patteri pois päältä ja ikkuna auki; ulkona plussalla, tyyni ja sumuinen, illasta vesisadetta
sijainti: Isortoq, Grönlanti
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit

Perusasioiden äärellä

Tänään on vietetty ensimmäistä varsinaista retkikunnan jälkeistä päivää. Tosin vielä ei olla lähellekään takaisin arkielämässä, eikä oikein yhteiskunnassakaan, vaan eräänlaisessa laiskassa limbossa, vähän väsähtäneessä välitilassa.

Isortoqin pikkukylä on lähes yhtä unelias kuin retkikuntakin: Sunnuntaina mikään (eli kauppa tai kylätalo, jossa majoitumme) ei ole auki. Meri on jäässä eikä veneellä pääse metsälle. Keittiön pöydän äärestä on bongattu jokunen paikallinen kävelemässä noin metrin leveää loskaista kylänraittia (muualla on märkää lunta toistakin metriä). Kahdeksan aikaan salkoon nousi Grönlannin lippu ja kymmenen aikaan pappi/suntio/kanttori soitti kirkonkelloja ja koirat ulvoivat vastaukseksi. Siinäpä oli päivän suurimmat tapahtumat talon ulkopuolella, ainakin meidän tietojemme mukaan.

Talon sisäpuolella tunnelma on, jos mahdollista, vieläkin uneliaampi. Osa toki heräsi yöuniltaan viimeisen kuukauden ajan vallinneen rytmin mukaisesti klo 06:30 aamupalalle, tai aamutarpeille. Ja näiden perusasioiden ympärillä päivä onkin sitten pyörinyt: syöminen, nukkuminen ja satunnainen vierailu vessassa. Paljoa muuta ei ole ohjelmaan mahtunut.

Osa retkikunnasta kävi eilen kaupassa Postin rahtivaa’alla puntarissa. Tulokset olivat suunnilleen seuraavat: Juha -9kg, Keijo -7kg, Teppo -5kg ja Merike ehkä -1kg. Juho on peilin mukaan laihtunut sen verran, että lentoemäntä näkee kyllä paluumatkalla onko turvavyö kiinni vai ei. Jaakkokin arvelee laihtuneensa kilon tai pari. Siksipä syöminen täällä onkin aika hurjaa hommaa!

Esimerkiksi eilen Juho veti neljä pakastepizzaa ja kunkin kanssa tölkin Pepsiä (Olutta täällä ei myydä lainkaan) sekä vajaan litran maitokaakaon, suklaamuroja ja lukemattoman määrän suklaata, keksiä ja karkkia. Tänään sitten seitsemän korvilla aamiaiseksi meni täysi retkikunta-annos puuroa, paahtoleipiä nyhtöpossulla ja hillolla, pussi karkkia, Pepsiä ja kahvia sekä jälkiruuaksi suklaamuroja. Aamupäivällä välipalaksi pakastepizza Pepsillä ja suklaamuroja. Myöhäisenä lounaana ranskalaisia, kanan koipinuijia ja puolikas turska, tietysti pepsillä, ja jälkkäriksi toki suklaamuroja. Päiväkahvilla oli sitten suklaakakkua suklaakastikkeella ja säilykepersikoita. Suklaamurot pääsivät loppumaan. Päivällinen sitten vähän myöhemmin…

Kakun äärellä palautumisen suur-sensei Kuronen pohti, että "Kolmessa päivässä pystyy kilon lihoamaan. Ei pitäisi olla temppu eikä mikään."

Riittävän energiansaannin lisäksi palautumisen kannalta keskeistä on myös riittävä lepo. Niinpä esimerkiksi allekirjoittanut nukkui kello kymmeneen asti ja otti iltapäivällä parin tunnin päikkärit. Osa on pilkkonut unensa lyhyemmiksi pätkiksi. Esimerkiksi Merike nukkui neljät eri päikkärit – vissiin ehtiäkseen syödä välissä useammin… Yöunien laatu taisi retkikunnassa vaihdella sen mukaan muistiko väki avata nukkumasoppensa (huone, käytävä tai keittiö) ikkunan. Osalla ensimmäinen yö sisätiloissa taisi olla tukalampi kuin toisilla.

Kolmantena perusasiana on tietysti tarpeilla käyminen. Säästän teidät tarkemmilta yksityiskohdilta, mutta aihetta pitää kuitenkin hieman sivuta tässä sen tärkeyden vuoksi. Paikallinen viemäröinti ei nimittäin toimi viikonloppuisin: Vessanpönttö on koteloitu ämpäri, jonka kunnanmiehet tyhjentävät aina arkipäivisin. Mutta eivät tietenkään näin viikonloppuisin. Ja kun kuusi edellä kuvatulla tavalla syövää reissusta palautuvaa hiihtäjää käy pöntöllä viikonlopun, alkavat ämpärin reunat huolestuttavasti lähestyä ääriään… Noh, ehkäpä selviämme vailla vahinkoja virka-ajan alkamiseen asti?

Edellä kerrotusta linjasta poiketen Keijo kävi päivällä, salaa muiden nukkuessa, ulkona pienellä kävelyllä. Moitimme Keijoa palautumisen keskeyttämisestä. Lisäksi pohdinnassa on myös kuivumaan levitettyjen varusteiden pakkaaminen "hetken päästä"…

Huomenna jatkamme varovaista totuttelua kalustetussa huoneessa elämiseen ja ihmettelemme, josko kylässä tapahtuisi arkipäivänä edes vähän enemmän kuin viinonloppuna? Kylä kun tuntuu hiljentyneen hurjasti ainakin vuodesta 2014…

– Korpi-Jaakko

Kuvassa: Pientä naposteltavaa jatkuvan pöydän periaatteella. (Kuva: Korpi-Jaakko)

1 kommentti

  1. 😂 hmm, eikös teille tule tukalat olot lenolla, jos tankkaatte tuommoista, eikä enää ole kuluttavaa liikkumista?
    Toisaalta, voi olla että suklaata, voita ja pähkinöitä ei vähään aikaan tee mieli kotiintultua. Pittäähän ne syödä pois. Voin myös kuvitella nälän, ja unentarpeen 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *