20.5.2022 / Päivä 28

9,9 km (yht. 571,7 km)
4 legiä (a 50min)
korkeus: 10 m
sää: aamuyö pikku pakkanen, tyyni, aurinkoinen; aamupäivä plussalla, tyyni, aurinkoinen; illalla huoneenlämpö, seisova ilma, rasvankäryä
sijainti: Isortoq, Grönlanti
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit

Loppujännää

Koska olimme yötä lähellä rannikkoa ensimmäistä kertaa reissullamme määrättiin jääkarhuväijy, joka tarkoittaa sitä, että jokaisella telttaparilla on yön aikana kolmen tunnin vartiovuoro. Käytännössä olimme jokainen vähintään 1,5 tuntia haulikon kanssa telttojen ulkopuolella vartiossa. Haulikkoon oli ladattu viisi patruunaa. Ensimmäinen haulipatruuna, jolla oli tarkoitus pelotella jääkarhu matkoihinsa. Neljä seuraavaa patruunaa olivat täyteisiä eli tappavia panoksia.

Lintuja kummempia eläimiä emme vartiovuorossa nähneet. Itselleni siunaantui viimeinen vartiovuoro ja sain ihastella upeaa auringon nousua (n. klo 02:45).

Kun aamulla lähdimme kohti Isortoqia, matkaa gps:n mukaan oli vain viisi kilometriä linnuntietä. Itselleni sattui ensimisen legin veto ja hiihdimme järven päässä olevaan solaan reittipisteen mukaisesti.

Solassa tuli sulamisvirta, joka oli jäässä. Kokeilin sauvalla jään kestävyyttä ja vain pienen hetken päästä jää petti altani. Onneksi vettä oli vain puolimetriä. Siinä sitten rimpuillessani itseäni ylös jäistä tuli telttaparini Juho auttamaan ja rikkomaan jäätä sukkien ympäriltä, jotta pääsin ylös vedestä. Jaakko sanoi vielä lähtiessämme aamulla, että vielä on loppujännää edessä, mutta en tiennyt, että se tarkoittaisi juuri tällaista. Sen sijaan jännitystä aiheutti se, että pääsisimmekö hiihtämällä Isortoqiin, koska lumitilanne tuntureilla ei ollut etukäteen tiedossamme.

Seurasimme edelleen vanhoja reittipisteitä ja myös vanhojen ahkion jälkien perusteella näytti siltä, että tunturien yli oli mahdollista päästä hiihtämällä. Erinäisten ylämäkien ja vuodatettujen hikipisaroiden jälkeen löytyikin luminen reitti, jota pääsimme etenemään. Itseasiassa reitti oli erittäin kaunis ja useampien alamäkien ja ahkioiden kaatuilemisten jälkeen Isortoq lopultakin tuli näkyviin. Viimeisen osuuden pääsimme hiihtämään merijään yli.

Lähtiessämme aamulla liikkeelle muutaman tunnin yöunien jälkeen kello viisi, oli tavoitteenamme olla perillä ennen kaupan sulkemisaikaa, mutta jo noin neljän tunnin hiihtämisen jälkeen olimmekin ensimmäisiä asiakkaita kaupassa. Hamstrasimme ahnaasti pakastepizzoja, karkkia, läskejä, Pepsiä, ym. herkkuja ja kauppiaan kassakone lauloi ja savusi. Suurin osa päivästä käytettiin varusteiden huoltoon, syömiseen ja lisäksi teimme pienen sight seeingin kylässä.

Päivän kohokohtiin kuului suihkussa käyminen. Olimme viimeksi käyneet suihkussa pääsiäisen jälkeisellä viikolla.

Nyt valmistaudumme nukkumaan sisätiloissa, katsotaan miten onnistuu. Majoitteena teltan sijaan tulevana yönä toimii kylätalo.

Retkikunnalla kaikki erittäin hyvin!

– Juha

Kuvassa: Maisemaa aamun tunneilta: meri jäävuorineen ja Isortoqin kylä. (Kuva: Korpi-Jaakko)

Toim.huom. Retkikunnan hiihto-osuus on päättynyt tänään. Mutta jotta vieroitusoireet eivät iske lukijakuntaan liian rajusti, jatkaa retkikunta jonkinlaisten blogitekstien rustailua vielä tulevatkin päivät aina koti-Suomeen saapumiseen saakka.

 

4 kommenttia

  1. Onnea jäätikön ylityksestä koko retkikunnalle! Mahtavaa, että pääsitte hiihtämään Isortoqiin asti ja kokemaan pienen kylän tunnelman.

  2. Hienoa! Onnea!

    Suuri Tavoite on saavutettu, mutta vielä on vastassa muutama vaikea:
    – ensimmäisen yön hikoilu lämmitetyssä huoneessa lienee jo ohi
    – kun yksinkertainen elämä ja hiihdon päivittäiset rutiinit loppuvat, lyö hetken tyhjää: mikä onkaan elämän tarkoitus?
    – ja vielä kaupungissa (ehkei vielä Tasiilaqissa) tai lentokentällä järkyttää ihmisten paljous ja kiire
    – näiden jälkeen töihin orientoituminen on jo pikkujuttu
    Mutta kyllä te näistä selviätte!

    Eero

  3. Kylän talot eivät saa suojaa edes toisistaan. Ihmeellinen paikka asua. Ja ajatella, että te kuljitte kylään jalan, pitkän matkan ja vaativan reitin. Uskomatonta, kyllä te olette vahvoja, ihan naurattaa kun iloitsen puolestanne 😊. Itse en pystyisi, en olisi koskaan pystynyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.