Kebnekaisen kierros hiihdettiin 27.3.-2.4.2022 vaihtelevassa säässä ja avotunturin lisäksi alun laaksossa paikoin koivikossakin. Oli mahtavaa seurata ryhmäytymistä, rutiinien kehittymistä ja ylipäätään mainiota menoa. Mukana olleille: kiitos reissusta ja loppuaalloista! Mutta mitäpä me taas menosta turinoimme, annetaan Anne-Marielle puheenvuoro.
Kebnekaise: jylhyys ympärillä
Ankarien Avotunturien reissuun Kebnekaiselle? -viestitteli Helena Suomen toisesta päästä. Uusi unelma talven työvuoren ylitykseen, kuin kevätauringon kurkistus taivaanrantaan. – ’Sä tiedät, sä voit luottaa, mä oon imus’, soi Gasellien biisi päässä samantien.
Aavistus siitä, että kahvia ei juoda tässä porukassa aamuisin tuntikausia eikä teltanpystytystä jätetä otsalamppuhommiksi niin kuin me kaksin Haltin reissulla. Vuoristoiseen jylhyyteen naapurimaassa tuntui paremmalta ottaa ensikosketus retkikuntamaisessa porukassa. Riemastuttava yllätys oli Nikkaluoktan (Nihkkáluokta) pikkukylä Kiirunasta saavuttaessa. Nikkaluokta Sarrin viehättävän ravintolan makoisat Suovas Burgerit (savuporoburger) ja kelpo majapaikat eri kokoisine tupineen ansaitsevat suosituksen.
7 telttakuntaa – 7 päivää
Suuntasimme maastoon oppaidemme Ninan ja Thomasin johdolla, kun varusteet oli parkkipaikalla pakattu ahkioihin ja eri puolilta Suomea saapunut 14 hengen porukkamme kohdannut.
Visttasjoessa jäät eivät enää tälle keväälle luotettavasti kantaneet, joten kolme ensimmäistä hiihtopäivää etenimme verkkaisesti luoteeseen sopivaa reittiä joen suuntaisesti etsiskellen. Matka eteni suurelta osin umpihangessa koivikossa, eikä aina helpoimman jontkan kautta. Pikkuhuumorilla naljailimmekin vetoparien kesken. Tiedossa oli kelpo kelit reissuviikolle, pikkupakkasta päiviin ja yöksi -5 ja -15C:een välillä.
Ensimmäinen yö Pajuvuopiossa, toinen Saarivuopiossa. Sukset teltan lenkkeihin hankeen pystyyn, absidikuopan kaivuuseen ja lempipuuhaamme lumen sulatukseen. Revontulista puhuivat ulkosalla keittimien hiljennyttyä teltoissa. Uni ja makuupussin lämpö veivät voiton omalla kohdallani.
Telttatulistelijat
Aiemmilla reissuilla olimme Helenan kanssa kokkailleet teltan isommassa eteisessä ja teltan sisällä koemielessä yksi keitin kerrallaan. Nyt olimme harjoittelemassa retkikuntamaista toimintaa, jossa keittimiä tosiasiallisesti käytettiin teltan sisällä myös kamppeiden kuivatus- ja teltanlämmitystarkoituksessa, jotta päivän uurastuksesta palautuminen olisi kestävällä tasolla pidempiaikaista matkantekoa varten.
Thomas tulikin toisena iltana pyynnöstämme tarkistamaan erikoisella liekillä palavaa Whisperlightia. Alussa olin varautunut tulen taltutukseen, vaikka luotinkin Thomasin käsityönä tekemään oikeaoppiseen keitinlaatikkoon. Loppuviikosta jo vannoimme telttatulistelun nimiin, sen verran mukavat oltavat olivat paidan kuivuessa päälle. Polttimoiden hurina tarkoitti lämpöä yötä vasten.
Riekon siivin ja askelin
Visttasvággi (Visttaslaakso) tuntui kotoisalta Inarin maisemissa kulkeneelle. Kotoinen ja ruokaisa maa riekoillekin, joita kauniin valkoisina pyrähti lentoon siellä täällä. Peuk-ka peuk-ka peuk . Hirvi laskeutui koivikon takana rauhassa makuulle katselemaan ahkiokulkueemme sivakointia. Nätisti perässä tottelevaa Paljakkaa tuli koivikossa ikävä, mutta loppureissusta tunturin rinteitä laskiessamme totesin, että suorat aisat ahkiossa olivat oikea ratkaisu. Kolmantena päivänä avautuivat lumituiskuiset vuorimaisemat ympärillämme, Bossosčohkka edessämme, varmaankin PV:n massiivisen oloiset kopteri harjoituksissaan vuorien välissä. Totesin, että tuossa jo pitää osata lentää.
Illasta nousimme ylängölle, viimeinen mäki ärräpäiden voimalla selkä hiessä kylpien. Riekonaskelin keveästi ohitsemme nousseet Nina ja Thomas ilmoittivat, että tasangolla on hyvä paikka leiriytyä. On tarpeeksi lunta eikä vaaraa rinteiltä valuvasta lumesta. Taianomainen laaksonsuu oli kotimme tuon tuulisen yön. Neljännen päivän kulku Nallon laaksossa tuntui eniten seikkailulta, kunnioitettava jylhyys ympärillä ja kelikin tuiskuisin koko viikolla. Edessä hiihtävät katosivat valkoiseen lumituuleen. Tällaisissa rinteissä ei voi olla liian nöyrä kulkemisen suhteen. Tuntui hyvältä olla kokeneiden tyyppien matkassa. Meitä kehotettiin pitämään kulkiessa 10 metrin välejä. Eikä edes hirtehisellä huumorilla; “ emme sitten kaikki katoa rotkoon” – kulki sana letkassa edellä hiihtäviltä.
Suuntasimme kohti Seaiggajokea vanhan taivaan repeillessä esiin. Leiripaikkaa etsiessämme ohitimme tunturikämpät, Sälkastugorna. Nina kertoi, että Ruotsin Lapissa ei ole Suomen tapaan autiotupakulttuuria Kebnekaisellakaan vaan Norjan tapaan näitä tupavahdin isännöimiä/emännöimiä tunturikämppiä, joissa myydään ruokaa ja varaustupaperiaatteella majoitusta.
Kuninkaanpolkua kotiin
Viides ja kuudes hiihtopäivä olivat paratiisipäiviä. Aurinko kirkasti kaiken. Kantohangilla ihailimme Kebnekaisen tunturimaisemia. Vuorimaisemien sylissä avautui porosaamelaisten kesäpaikka Goržževuolli (Kårtjevuolle). Parhaille paikoille on maitten perinteiset kulkijat osanneet poronsa koota. Iloisia hiihtäjiä alkoi putkahdella reitillä vastaan ja kelkkahuoltoa ilmeisesti tuville. Olimme yhyttäneet kuuluisan Kungsledenin ”Kuninkaanpolun”.
Suksi alkoi luistaa yhä sutjakkaammin ja ahkiot olla osa meitä. Sen verran kiireisenä pitivät 7-8-tunnin hiihtopäivät, leirin pystytykset, purkamiset ja ah, se lumen sulatus, että silmät yöksi ummistaessa muisti arjesta hädin tuskin omat perheenjäsenet. – Ei sotaa, ei koronaa. Telttakaverin kanssa poromakkarat paisteltiin ja konjamiinit maisteltiin. Porukan hyvä henki siivitti matkantekoa. Henkinen Survival on lopulta aina se pärjäämisen tasoa nostava elementti. Viides yö Lassijärvellä (Lássajávri). Kuudentena päivänä vuorten kapeikossa kuljimme Kebnekaise Fjällstationiin villasukkalounaalle, yöksi Láddjujoen tuntumaan.
Viimeisen 99. kilometrin Nikkaluoktaan kuljimme iloisin mielin onnistuneesta reissusta. Tässä vaiheessa polleana pohdiskelin, että ehän se ollu poka mikhään! Kebnekaisen-Abiskon seutu Skandinaavian Alppeina kiehtoi mieltäni myös kesämaisemina, huiputkin kulkematta. Kotona tutkin vielä monta kertaa karttaa, rakastan karttoja! Maisemasta kertovassa nimistössä historian ja kulttuurin kerroksia kerrakseen; luulajansaamea, pohjoissaamea, ruotsia, suomea vaiko meänkieltä. Kiitos ikimuistoisesta reissusta Ruottin Lappi. Tills vi ses igen!
Anne-Marie
Kebnekaisen kierros, Pohjois-Ruotsi
Kebnekaisen tunturivaellus vie sinut vuoristoiseen erämaahan Ruotsin korkeimpien tuntureiden äärelle. Jylhän vuoristoisen alueen sydämen muodostaa Kebnekaisen tunturimassiivi, jonka kierrämme vaelluksen aikana. Hiihtovaellus on 7 päiväinen ja matkaa kertyy n. 100 km. Seuraavan kerran suksemme suuntautuu Kebnekaiselle kevättalvella 2023.
Hiihtovaellukselle osallistujilta edellytämme Johdatus arktiseen hiihtovaeltamiseen -kurssia. Jos et ole vielä käynyt Johdatus-kurssia, niin niitä järjestetään joulu-helmikuussa ympäri Suomen.
