Päivä 7
7.4.2015
Sijainti: N78,97626 E017,58648
Kuljettu matka: 0 – 7 km
Sää: -10C, illalla -24C, aurinkoista

Lokoisan laiskaa köllöttelyä. Retkikuntamme heräili tänään leppoisissa tunnelmissa vapaapäivän aurinkoiseen aamuun. Poikkeuksellisen hienon herrämisestä tekikin se, että teltta oli sula. Hengityksen kosteuden jäätyneestä kuurasta makuupussin reunuksessa ei varissut kylmää hilettä kasvoille. Jäätyneistä tavaroista tai lumilinnavessan kirpaisevasta pakaroita purevasta tuulitunnelista ei ollut tietoakaan. Puoli seitsemän herätys siirtyi kepeästi yhdeksän aamuteeksi ja lekotteluksi.

Vapaapäivänä voi vapaasti valita omat puuhastelunsa. Retkueemme jakautui kolmeen osaan. Osasto 1. jatkoi aamu-, päivä- ja iltapäiväunille sekä rakenssi torikahvilan. Osasto 2. starttasi suksensa lounaan jälkeen kohti jyhkeän, lähes uhkaavan oloista kalliosivuin reunustettua tunturia. Osasto 3. vietti koko päivän auringon paahteisella lumiseinämänousulla.
– Nora

Osasto 1. Nora, Nina, Jarkko, Ilkka

Makuupussit ahkion pystyyn nostetuille aisoille tuulettumaan, aamupalaa ja auringon lämmittämään telttaan uusille unille ja sen jälkeisille päikäreille. Tämä taisi olla suurinpiirtein koko jengin toiminta, kunnes radiopuhelin räsähti. Kameran kanssa ulos ja tsuumailemaan, josko huiputtajia näkyisi kielekkeen reunalla. Arveltavaksi jää, ainakin pari neljä kikaretta siellä siinsi. Onneksi tämä kimmoke sai osan meistä hereille ja tepastelemaan toimettomana….ehkä hieman unituhnuisina pihalle. Lapio ja lumisaha käteen ja tyttöenergialla torikahvila pystyyn, jossa tulikin syötyä meetvursti ruisleipää……kunnes saimme kokea jopa alkukantaista ylpeyttä heimolaistemme palatessa maailman valloituksesta. UGH!…. huiputustarinoita, voiton merkiksi karjuntaa (tätä emme saaneet) ja urotekoja historian kirjoihin.
– Nora

Osasto 2. Satu, Teppo, Antti, Jaakko

Myöhäisen aamupalan jälkeen nautimme aikaisen lounaan ja suuntasimme sukset kohti Astronomfjälletin huippua. Alhaalta päin suht hyvännäköinen rinne osoittautui ylempänä melkoisen jyrkäksi ja paikoin jäiseksi. Suksien irroittaminen ei ollut optio, nousu taittui parhaiten painamalla suksen teräskanttia tiukasti lumen pintaan. Ylempänä totesimme, että rinne huipulle näytti vielä jyrkemmältä. Päätimme tyytyä kakkoshuippuun, jonne hiihtelimme lopun loivaa ylämäkeä. Kakkoshuippu, 1343 m, tarjosi parhaintaan, pakkasta -5, täysin tyyntä, kylvimme auringossa ja ihailimme maisemia. Olemme taitekohteessa, jossa etelän pyöreät tunturit muuttuvat pohjoisen jyrkkäpiirteiseksi vuoristoksi. Lopuksi laskettelimme alas takarinteen puuterissa ja tarkastimme osasto kolmen jälkeensä jättämät jäljet.
– Satu

Osasto 3. Marko, Thomas, Erik

Thomas ja Erik olivat bonganneet toissapäivänä Astronomfjälletin ohi hiihtäessämme mahtavien kiviseinämien välistä jyrkän lumisen kurun. Kun vapaapäivälle sattui täydellinen kiipeilykeli, oli kurua lähdettävä tutkimaan lähemmin. Pääsin kokeneden kiipeilijöiden matkaan. Hiihdimme kurun alle ja lumi todettiin stabiililiksi. Erik sitoi minut lyhyellä köydellä itseensä siltä varalta, että kompuroin jäärautojen kanssa. Nousu alkoi noin 30 asteisena ja jyrkkeni lopussa 50 paikkeille, joten nousu oli teknisesti helppo. Unelmakelin lisäksi ihmettelimme yläpuolellamme lentäviä tunnistamatomaksi jääneitä mustavalkoisia lintuja. Miten ihmeessä ne pärjäävät täällä? Kuru haarautui lopussa, joista valitsimme loivemman linjan. Vaikka olosuhteet olivat täydelliset, tuntui seinämältä poistuminen helpottavalta. Pystysuoraa nousua mitattiin 300 metriä. Kelistä kertoo paljon myös se, että lounas syötiin huipulla. Alas käveltiin loivempaa reittiä ja onnistunut retki päätettiin rivakkaan hiihtoon takaisin leiriin.
– Marko

Musiikin täyteisillä fiiliksillä retkue kuittaa. Huomenna suksiminen jatkuu.

3 kommenttia

  1. Hu…huijaa. Toinen toistaan mukaansa tempaavia tarinoita. Ollako 1, 2, vai 3? Toivottavasti sää ja mieli pysyvät eteenpäinkin yhtä pirteinä kuin kolmella pikku possulla tänään. Älkää kuitenkaan unohtako sitä sadun (valkoista) isoa, pahaa sutta! Täällä tänään kaunis tähtitaivas. Kysymys sinne: näkyykö siellä tähtitaivas, onko yöt tarpeeksi pimeitä?

  2. Mahtavan kuulosta meininkiä! Nauttikaa meidänkin puolesta, jotka joudumme täällä koneen ääressä odottamaan postauksia. Huippyvuoret ovat kaikkiaan melkoinen seikkailupuisto, kuten olette nyt päässeet toteamaan. Muualle voi mennä retkeilemään ja Huippuvuorille seikkailemaan. Terveisiä Kaikille ja syksyllä nähdään Pietarsaaressa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *