Vatnajökull: both heaven and hell

14.5.2019 / Päivä 9
distance 35.8 km
total: 135.8 km
9 legiä
korkeus/elevation: 1049 m
sää/weather: aamulla/morning sunny 2 m/s, iltapäivä/afternoon sunny 3-10 m/s. -2 – 4 C
sijainti/location: N 64.20.06 W 17.59.19, https://my.yb.tl/hankalajatka

Otsikko on mukaelma Reinhold Messnerin kirjan otsikosta "Antarctica, both heaven and hell", joka kertoo hänen ja Arved Fuchsin etelämantereen ylityksestä 1989-90. Kelit vaihteli laidasta laitaan, mistä nimi, ja sama kelien vaihtelu pätee kaikille jäätiköille, mistä otsikon valinta. Täällä oli tänään todella hieno päivä aurinkonpaisteessa, kovassa hangessa ja myötätuulessa. Harri tokaisikin yhdellä tauolla tämän olleen yksi parhaita hiihtopäiviä hänelle, eikä itselläkään paljon hienompia jäätikköpäiviä montaa ole. Myös inhottavia kelejä on saatu täällä riittämiin.

Messnerin kirjassa pisti eniten silmään se, että pääosan kirjasta hän keskittyi todistelemaan miten hän oli kovempi jätkä kuin kaveri ja että Fuchs tuli aina jäljessä. Mitään syytä Messnerillä ei tuollaiseen toimintaan ollut, olihan hän jo tuolloin maailmanluokan kiipeilijä ja tunnetuimpia seikkailu-urheilijoita omana aikanaan. Mutta kun on pakko olla paras niin sitä pitää sitten olla koko ajan.

Vaikka otsikon taustalla on moinen tarina, en silti ajatellut haukkua matkatovereitani – päinvastoin – vaan päätin tehdä heistä esittelyn Jukolan veljesten henkeen. Inspiraation tähän antoi kyseinen kirja (mukana reissussa, mahtavaa sanailua!), se että meillä on täällä 7 miestä ( sekä 5 mahtavaa naista) sekä se, että jatkuvasti on pyydetty tarkempaa esittelyä jäsenistä. Olkoon tämä minun kiitos (tai kirous, riippuu vastaanottajasta) heille hyvästä reissuseurasta. Huomenna lienee tämän aurinkomatkan viimeinen päivä: olemme jäätikköexitistä n. 8 km päässä ja siitä pitää vielä kantaa kamat 4km matka läheiselle kuivan maan tuvalle, josta meillä on nouto torstaina puoliltapäivin.

Lapsellisesti oletan jäsentemme huumorintajun sulattavan vielä tämänkin pläjäyksen (tai jos ei kestä saanen aamulla sukkasaippuaa tai sukkajäätä). Tulkoon se siis Jukolalaisessa runomitassa (alkuperäinen by Aleksis Kivi):

Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
koska mielin virren laulaa,
voimast’ seitsemän miehen ja viiden naisen

Jaakko, kuin ortodoksi-pappi,
hänel’ ei koskaan kiehu sappi,
vaik’ retkikunnan tekoja siunailee

Matias ja nousukarva,
hänel’ nauraa aniharva,
hirvittävää vauhtia hiihtää

Toni omaa laskutaidon,
retkeilijän sielun aidon,
vankka kokemus näkyy

Jäätikölläkö ny ensi kertaa,
mut moni Ninnul’ ei vedä vertaa,
ulkoilun Ninnu taitaa

Harri voimanpesä Voikkaan,
sukset panee hirmuloikkaan,
mut hyviin säihin ei usko

Taina, super-urheilija,
ei oo kymen murheilija,
peffas vaahtoo jos hänt peesaat

Minna nauraa heleästi,
suksi nousee keveästi,
aina on hyväl’ tuulel

Anna vetää iltajumpan,
sekä järkkää tuvas’ humpan
retkikunnan lihakset huoltaa

Annukalla meist on huoli,
"joko Jaakko saunaan kuoli?",
hoitajan hänel’ on sielu

Joonaksel’ nuoruuden voima,
Villen takavarikoima,
Grönlantiin Joonaksen matka?

Ville vetää tuplapulkat,
siitä hattuunsa saa sulat,
omistaa huumorin kieron

Vesa teki nämä lorut,
aiheuttanee hirmuporut,
jäätikön sylihin piiloon

Siin ol Vatnajökull sarja,
jalo niinkuin mullikarja,
voimal’ seitsemän miehen ja viiden naisen

The headline of today’s blog is a copy of Reinhold Messner’ book title "Antarctica, both heaven and hell", which is about his and Arved Fuchs cross-antarctic expedition 1989-90. They had all kinds of weather and that probably is the reason of the book title. And same applies to all glaciers where I have been, thus the headline. Today we had awesome weather: sunny, tailwind and hard surface. We made some good progress and are 8 km away exiting the glacier and then we have 4 km to drag our gear to hut where we will be picked up. We have had our share of bad weather here as well.

Noticeable about the book is that instead of describing the expedition itself, it tries to prove that Messner was better than Fuchs and tries to establish his position as best expeditioner of the time. He really had no reason to do it, as he already was most famous climber of his time, globally. But when you have to be the best, you have to be it all the time.

VL