22.3.2021
Päivä 3
Matka: 8 legiä
Legit: 15,4 km
Sää: – 5C, melkein tyyntä, aurinkoa
Thomas ja Enkelit
Aurinko paistaa, pakkasta – 15 ja telttakunnissa heräillään lempeiden yöunien jälkeen uuteen vaelluspäivään.
Teltassa lämmitetyt skinit laitetaan suksien pohjan heti aamusta. Ahkion veto on huomattavasti mukavampaa upottavassa lumessa, kun suksien pohjasta löytyy pitoa. Saamme myös hetken matkaa seurata moottorikelkan ajouraa, mikä tietysti nopeuttaa etenemistä. Tuuli on maltillinen ja silmiemme eteen alkaa hiljalleen avautumaan valkoisena hohtavia korkeita tuntureita.
Matka etenee hyvää vauhtia vaikka välillä on huollettava jalkoja, jäätyneiden suksien pohjia, kumoon kellahtavaa ahkiota ja huolehdittava tietysti riittävästä energiasta ja nesteytyksestä. Ammattitaitoinen ja huomaavainen oppaamme Thomas kertoo meille havaintojaan luonnosta ja asioista jotka, vaikuttavat päätöksentekoon seuraavaa etappia suunniteltaessa.
Päivä kääntyy iltaan ja telttakunnat ovat saaneet teltat tukevasti pystyyn. On iltatoimien aika: kinesioteippausta, lumen sulattelua, päivällisen tekoa, kehon huoltoa ja rikkoutuneiden sormikkaiden korjaamista. Ennen nukkumaan menoa käydään vielä kiristelemässä telttojen narut ja varmistetaan kiilojen pitävyys, sillä tuuli on hiljalleen yltymässä.
Taas yksi upea päivä takana, luonnosta, hiihdosta ja ryhmän huumorista ja avuliaisuudesta nauttien!
23.3.2021
Päivä 4
Legit: 8
Matka: 16,3 km + Kuarvikozzan huiputus
Sää: aamu -3 C, päivä +2 C tahmea lumi, puuskaista
Huipulla tuulee
Pari päivää on tiukasti seurattu Norjan rannikolla liikkuvaa myrskyrintamaa ja viime yön leiri olikin pystytetty sillä ajatuksella, että myrskyä voidaan joutua siinä vastaanottamaan. Aamu valkeni sateisena ja tuulisena, mutta aamukuuntelussa olosuhteet lupasivat hyvää ajatellen haaveissa olevaa huiputustamme. Myrsky oli edelleen rannikolla, joten päädyimme purkamaan leirin ja lähtemään koko karavaanilla liikkeelle.
Enkelit nousivat siivilleen muutaman tunnin ylämäessä ja tuota pikaa retkikunta löysikin itsensä Muotkatuntureiden katolta, Kuarvikozzan (680m) huipulta. Wuhuuu, hyvä me! Huipulla nenänpää tuuliarvio tehtiin puuskiin jo 20 m/s. Alaslasku tapahtuikin vallattomasti kurvaillen hyvässä myötätuulessa.
Päivä jatkui suunniteltua reittiä eteenpäin huikeissa maisemissa. Aurinko paistoi ja raikas tuuli hiveli hiihtäjiä. Matkan varrella havainnoimme tuulen ja lumen käyttäytymistä tunturissa ja pohdimme turvallista reitinvalintaa lumilippojen ja vyöryriskien valossa. Kiitos, Thomas. Enkeleistä pidettiin siis vuorostaan huippuhyvää huolta.
Loppupäivä legit menikin tutustuessa lumen eri olomuotoihin: unelmien umpihankeen, suksen pohjiin takertuvaan nuoskalumeen, kovaan ja kantavaan hangenkuoreen – mikä mahtaa olla Enkeleiden suosikki?
Annukka ja Anna
Hei
Kuulostaa aivan mahtavalta! Ja mitkä maisemat…
No en valita; täällä Vantaalla aurinko paistaa niin kauniisti, mutta työpaikan ikkunasta
avautuu Motonetin seinä, joten maisemat aika karut…
Tsemppiä kaikille ja Marille (Annalle) halit!
T. Katri
Aika komeat on kelit ja hiihtomaastot verrattuna tänne etelän plusasteisiin ja sulavaan lumeen.
Onneksi teillä tuota lääkintävoimaa ja kestävyyttä piisaa enkeleissä.
Upeita elämyksiä, nauttikaa täysin siemauksin!
Superisti tsemppiä koko porukalle ja erityisesti tietysti kinesioteippivastaava-Annalle ♡ Vaidellen hienoja ja raskaita etappeja, niitä kaikkia on joskus mukava kotisohvalla muistella 🙂
Onneksi lauantaina loppuu odotus ja pääsee katselee vikat kaksi viikkoa että ryytyykö oppaamme ennen näätämöä. Veikkaan että ei se hymy hyydy ollenkaan.