28.5.18 / Päivä 5
17,9 km
7- legiä
korkeus: 50 m
sää: aamu -13°C, tyyni, pilvinen; päivä -10°C, 6-7m/s vastatuuli, puolipilvinen; ilta -13°C, heikkeneviä puuskia, puolipilvinen
sijainti: N 78,57568° E 017,31233°

Reissu tekee tehtävänsä

Kirjoitusvuoro yllätti hiihtäjän kuin kokenut jääkarhu huolimattoman hylkeen avannon reunalta ikään: isolla käpälällä, kovaa ja suoraan niskaan. Siinä jäällä retkottaessa hylje saattaa ennen tajunnan sammumista miettiä, että miten tässä näin pääsi käymään. Mutta mitään ei ole enää tehtävissä. Hiihtäjä taasen retkottaa makuualustalla ja tuijottaa keltaista kattokangasta miettien, että kirjoittaa pitäisi, mutta pää on tyhjä.

Tulkitsen pään tyhjyyden niin, että reissu tekee tehtävänsä. Muutama päivä menee rauhoittuessa, mutta sitten mieli asettuu hiihdon tasaiseen, meditatiiviseen rytmiin. Ja kun reissua on jäljellä vielä pari viikkoa, ei ajatuksilla ole kiire minnekään. Omassa päässäni poukkoilee hiihtäessä kyllä kaikenlaisia ajatuksia, mutta mitään koherenttia niistä ei nyt saa ilman huomattavaa henkistä ponnistelua. On helppo vaan olla ja hiihtää.

Tänään ei ole kyllä tarvinnut ponnistella fyysisestikään. Päivä alkoi leppoisassa säässä reippaalla alamäellä kun laskimme leiristämme vapaalla tyylillä Boltonbreeniä pitkin Gipsdalenin laaksoon. Eilinen kuuden legin ylämäki kesti tänään alaspäin rapiat 40 minuuttia… Loppupäivän hiihdimme Gipsdalenia pitkin: leveä laakso, pohja tasainen ja valtavat vuoret vasemmalla ja oikealla. Vastatuuli sai pienenkin pakkasen tuntumaan purevalta, mutta hupun suojassa on hyvä olla ja antaa ajatusten vaeltaa. Ja sitä paitsi, leikkisästi hangen pinnalla soljuva tuiskulumi on yksi maailman kauneimmista asioista.

Leiri perustettiin seitsemän legin jälkeen Florabreen-jäätikön alapäähän. Jyrkkä ja korkea jäätikkö siinsi horisontissa epätodellisena suurimman osan päivästä ja kun totesin sen olevan huominen reittimme, kuului yhden hupun suojista rehti ”Ei helvetti.” Saas nähdä miten mieli lepää huomenna kun luvassa on vertikaalikilometrin verran kivaa 70-kiloisten kivirekien kanssa!

PS. Järkeiltiin, että paras tapa keventää menoa ylämäkeen on minimoida nesteen määrä ahkiossa. Eli viinat pitäisi juoda pois tänään – tai viimeistään aamusta – ja jättää termospullot tyhjäksi. Kokemuksia?

Kuvassa: Hiihtoa Gipsdalenissa (Kuva: Korpi-Jaakko)

– Korpi-Jaakko

Yksi kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *