Häijyjä väijyjä ja viehättäviä värejä

27.3.18 / Päivä 4
14,5 km (+500 vert.m nousua)
8 legiä
korkeus: 530 m
sää: aamu -20°C, tyyni, aurinkoinen ; päivä -16°C, heikko vastatuuli, puolipilvinen; ilta -20°C, tyyni, puolipilvinen
sijainti: N 78,48936° E 016,12930°

Häijyjä väijyjä ja viehättäviä värejä

Ankarat Svalbaardit ovat nyt edenneet neljänteen päivään ja meno sen kuin kovenee. Edellisen yön jääkarhuväijyt menivät varsin mainiosti, eikä jääkarhuja näkynyt häijyn tuulen seassa. Toivottavasti se kertoo enemmän jääkarhujen senhetken sijainnista kuin retkikunnan hyvänäköisyydestä. Vaikka retkikuntahan on kyllä suorastaan erinomaisen näköinen, etenkin kun edellisestä peseytymisestä on vasta muutama päivä.

Päivä alkoi taas varsin aurinkoisissa merkeissä ja aloitimme hiihdon läpi uskomattoman väristen ahtojäiden. Kuka sanoi, ettei ikiroudan keskellä voisi olla värejä. En ole koskaan nähnyt niin syvän sinistä ja silti kirkasta jäätä. Jään värisävyt todellakin vaihtelivat ikivihreästä kirkkaan siniseen ja kamerat naksuivat useammin kuin suksisauvat jään pintaan. Myös naalin jälkiä bongattiin runsaasti lumesta, mutta itse eläin ei meille halunnut nyt näyttäytyä.

Jäiden auvoinen seesteisyys vaihtui raivoisaan kiipeämiseen nopeammin kuin napakettu koloonsa. Huonon merijäätilanteen takia jouduimme nousemaan n. 500m korkealle jäätikölle ja huomenna laskemaan sen alas vuorijonon toista puolta. Usean tunnin jyrkähkö nousu kirvoitti useampia hikipisaroita, muttei lainkaan kirosanoja. Liekö vielä vieraskoreutta näin retkikunnan alkumetreillä. No, kyllä se arktinen jäätikkö saa unohtamaan sivistyneet käytöstavat. Ja osa porukastahan unohti ne jo heti ensimmäisestä sauvan iskusta jäiseen Huippuvuorten maaperään.

Kuvissa:
1) Tommi nauttimassa jäästä.
2) Venni ja Juha nauttimassa ylämäestä.
(Kuvat: Korpi-Jaakko)

– Tommi