3.5.2023 / Päivä 3
20,6km (yht. 35,1km)
7 legiä
korkeus: 1340 m
sää: aamu +5C, tyyni, puolipilvinen; iltapäivä +6C, ajoittain heikkoa tuulta, on/off-sumua sumua; ilta -2C, 7m/s etelätuuli, pilvistä sijainti: N 64,550737° W 015,864165°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit

Lippalakkisää

Hiihtovaeltajan aamu valkeni aurinkoisessa säässä. Edellispäivänä leiripaikalle oli saavuttu whiteoutissa, joten ympäröivät vuoret aiheuttivat useamman ihastelevan sanan aamusella. Osaa tuleva päivä pelotti edellispäivän suksikatastrofin takia, kun taas osaa mietitytti ahkion miljardin kilon paino. Mietinnässä oli myös lähtisikö päivään lippalakissa vaiko pipossa sekä paljonko aurinkorasvaa tulisi laittaa (paljon!)

Ensimmäinen legi alkoi edellispäivästä tutulla kaavalla, sillä suunta oli ylämäkeä kohti. Ylämäen jälkeen tosin koittaa aina alamäki ja sen kanssa tehtiinkin lähempää tuttavuutta erilaisten pyllähdysten myötä useamman vaeltajan toimesta. Kuoritakit sai laittaa ahkion päälle ja legit taittuivat lounaaseen saakka enemmän tai vähemmän hikoillessa. Lounaalla ei tosin enää saatu nauttia auringosta vaan paleltiin pilvessä. Joskus myös sattuu ja tapahtuu sekä joutuu sakkokierrokselle hakemaan ahkiosta pudonnutta tavaraa. Tosin samalla voi bongata autollisen lumitutkijoita jäätiköllä.

Loput legit taittuivat pilvisessä ja paljon kaivatussa viileämmässä säässä. Lisäksi horisontissa näkyi taas aamulla bongattuja vuoria. Seitsemän legin jälkeen teltat kasaan, keittimet tulille ja vessojen rakennuspuuhiin. Iltakuuntelun ja päivällisen jälkeen täyden mahan viereen nukkumaan ja seuraavaa päivää odottamaan!

Erityiskiitokset Jaakolle edellispäivän suksivaihdosta.

Päivän luontohavainnot: paljon muuttolintuja, islantilaisia lumitutkijoita ja suomalaisia joulukinkkuja suksilla.

Terkkuja kotiin ja ystäville! Lisäksi Maarit lähettää pojille ja Jukalle synttärionnittelut! <3

– Karoliina, Leena ja Maarit

PS. Kuvaa ei valitettavasti tule teknisten haasteiden vuoksi. Mutta visualisoikaapa mielessänne reipas hiihtovaeltaja kiskomassa ahkiota valkoisella lakeudella mustassa merinoverkkopaidassa hillittömästi hikoillen kuorihousujen tuuletukset auki läpättäen. Semmoista se oli.

3 Kommenttia

  1. Kylläpä oli taas mukava lukea retkikunnan edesottamuksia ja erityisen mahtavia luontohavaintoja 🙂 Harmi, ettemme saa kuvia nähtäville. Huomista blogia odotellen… Tsemppiä koko porukalle!
    Terveiset Leena siskolle! Toivottelee Helena, omasta kopasta puhtaiden lakanoiden välistä. Hyviä öitä, kirpuille töitä… 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *