Lapin halki -vaellus saatiin pakettiin kun 9.4. saavuttiin rajalle Näätämöön lähellä. Kuusi viikkoa maastossa oli takana. 27.2 aloitettiin Kilpisjärveltä Kolmen valtakunnan rajapyykiltä ja saatiin hiihtää eri olosuhteissa eri seurassa Lapin halki. Matkaa Kertyi yli 680 km ahkion kanssa (Toim.huom. Tilastoa alla.) ja päiväretket mukaan laskettuna tuli hiihdettyä yli 700km. Yhteensä reissuun osallistui eri vaiheissa 20 henkeä ja ”henkilöhiihtokilometrejä” kertyy yli 3300km. Jotkut hiihtivät useampaa etappia, toiset viikon. Etapeilla kertyi noin 115 km viikossa. Paljon hiihdettin pehmeässä lumessä ja arvioimme reissun vaativuudesta meni kyllä hiukan alakanttiin: koivikossa hanki alkoi oikeesti kunnolla kantaa vasta kahtena viimeisenä päivänä.
Reissuun mahtui monenlaisia henkilöitä ja jokainen muokkasi matkaa omalla olemuksellaan. Retki kun on yhtä paljon kiinni siitä, ketä meidän ympärillä on kuin ympäristöstä missä ollaan. Kuudessasadassa kilsassa kerkeää tapahtumaan kaikenlaista. Muutama välinerikkoutuminen meillä oli ja kahden vaeltajan oli pakko keskeyttää vatsavaivojen takia. Päätös evakuoitiin on aina vaikea. Vaikka se ei kivaa olekaan, niin aina voi jatkaa matkaa toisella kertaa eikä ole syytä rikkoa itseään.
Itse täytyy nyt kehua kroppaa kun se palveli hyvin ja maalin hiihtäessään oli vielä täydessä iskussa, aikaisemmin oireilevat olkapäät olivat paranemaan päin ja alussa syntyneisiin rakkoihin oli kerennyt kasvaa uutta ihoa. Omasta puolesta kuusi viikkoa on jo pitkä aika reissun päällä! Mutta siinä se menee askel kerrallaan, päivä kerrallaan ja yhtäkkiä hiihto olikin ohi. Jotenkuten on vuosien varrella oppinut sopeutumaan takaisin arkeen suht nopeasti. En tiedä kuinka moni vaeltaja on huomannut saman, mutta arjen pieniä asioita ymmärtää arvostaa kun on ollut pitkään reissulla. Mitkä sitten on parhaat asiat arjessa, jotka otetaan itsestäänselvyytenä? Hanasta tulee hyvänmakuista vettä. Saa nukkua kunnon isossa sängyssä (vaikka oma makuupussi onkin mukavaa, se kieltämättä rajoittaa liikkumista.) Tuoretta ruokaa. Tällä kertaa huomasin kaipavani musiikkia kun sitä ei tullut kuunneltua.
Reissun ollessa suhteellisen pitkä oli hauska seurata vaihtelua vuoden ajassa maastossa sekä ihmisissä, reissun päätteeksi ilmassa oli täysi kevät: aurinko paistoi, hanki oli mennyt kasaan, etelärinteet olivat paljaana ja linnut lauloi, jopa muurahaiset olivat heränneet! Kilpisjärveltä lähtiessään oli vielä täysi talvi ja matkalla kylmimillään mittari näytti – 32 ja lumimyrsky lähestyi.
Kuudessa viikossa kerkeää hiihtämisen lisäksi myös tutustumaan uusiin ihmisiin. Vaikka jokainen hiihtää suurimman osan matkasta oman hupun sisällä, ympärillä olevat ihmiset ovat tärkeä osaa matkasta. Ryhmä tuo vahvuutta ja se tuli tällä reissulla hyviin konkreettisesti esiin verrattunaosioon, missä yksin piti jatkuvasti avata latua. Hitaasti edetessä kun askel toisensa jälkeen uppoo syväslle hankeen ja ahkio jarruttaa, korostuu askel kerrallaan ajatus. Ei liian paljon kerrallaan. Jos ajattelisi kaikki ylämäet ja koivikot, jotka on edessä olisi taakka iso. Mutta askel kerrallaan, tunti kerrallaan ja päivän päätteeksi oletkin kovan työn ansiosta edennyt ja pääset muutaman päivän päästä hiihtämään avotunturilla kantavalla hangella: Ensin on vaan noustava koivikon läpi.
Niillä etapeilla missä meitä oli useampia jokainen vuorollaan otti ladunavaamisvuoron ja pääsi myös hetkeksi hiihtämään valmista uraa. Taakka jaettiin ja saatiinkin nauttia ja nauraa.
Oli ilo saada olla osoittamassa suuntaa teille. Kaikille mukana hiihtäjille kiitokset hyvästä panostuksesta!!
Oli myös ilo kun viimeisellä etapilla ei tarvinnut kun mennä osoitettuun suuntaan kun Nina otti suurin vastuun etenemisestä. Pääsi ihan vaan hiihtämään. Niin, ja logistiikan merkitys, sekä paikan päällä että toimistolta. Ihmisiä ja tavaroita siirtyi nähdäkseni kuin itsestään, ei tarvinnut kuin huolehtiä kenttäoloista. Saatiin tarkennettua tietoa mitä kulman takana odottaa, olipa kyse myrskyrintamasta tai syvästä hangesta. Saatu apu ja tuki oli hyvin arvokasta, niin reitinvalinnoissa kuin päätöksentekoon kentällä. Mutta myös henkisellä puolella, tiedettiin että asiat järjestyy.
– Thomas
Kiitokset myös paikallisille yhteistyökumppaneillemme, jotka tekivät reissusta mahdollisen:
– Extreme Huskies Ivalossa hoiti kaiken mahdollisen ja mahdottoman logistiikan, täydentämisen, evakuoimisen ja vaikka mitä Länsi-Lapissa. Suuret kiitokset!
– Kilpissafarit hoiti logistiikan Kilpisjärven suunnalla amattimaisella otteella.
– Kiitokset myös Näkkälän Eräpalveluille, Giellajohkalle ja Lomakylä Vallelle.
Toimittajan lisäykset:
Lapin halki 2021 kilometrit ahkio perässä (ei sisällä päiväretkiä tai lavun avaamista ja paluuta ilman ahkiota):
Etappi 01: 122,6 km
Etappi 02: 232,3 km
Etappi 03: 112 km
Etappi 04: 107,4 km
Etappi 05: 120,3 km
Yhteensä siis 684,6 km
Retkikunnan leiripaikat karttapohjalla löydät ainakin toistaiseksi täältä.
Lapin tuntureilla on vielä paikoin kelvolliset hiihtokelit, mutta Ankarat avotunturit laittaa poikkeuksellisen, mutta varsin onnistuneen talvikauden 2002-2021 pakettiin ja kääntää katseen kesän melontahommiin. Lisätietoa niistä vielä tämän viikon aikana!
