7.5.2024 / Päivä 17
21,3 km (yht. 300 km)
8 legiä (a 50min)
korkeus: 2460 m
sää: aamu -30C, tyyni, aurinkoinen; päivä -10C, heikko länsituuli, aurinkoinen; ilta -14C, tyyni, ohutta yläpilveä sijainti: N 66,387063° W 043,980802°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit
Joukkuehenkeä
Eilen illalla ihmettelin oudon viluisaa oloani ja alkuyöstä syykin selkisi: vatsatauti. Yön aikana juoksin lukuisia kertoja ulos teltasta kuopalle -30C pakkasessa. Väliajat makasin kuin horkassa makuupussissani, joka aina ennen oli ollut niin lämmin. Aamulla pahimmat oireet olivat hellittäneet, mutta jäljelle jäivät väsymys ja heikko olo sekä pelko miten selviän alkavasta hiihtopäivästä.
Mutta kuten hyvässä joukkueessa konsanaan, ensimmäisen legin yritettyäni itsepäisesti edetä kuin ei mitään, oli minunkin pakko nöyrtyä ja keventää ahkiotani antamalla painavimmat tavarani eli teltan ja bensakanisterin joukkketovereilleni, jotka vapaaehtoisesti halusivat auttaa. Eikä joukkuehenki tähän loppunut, vaan koko päivän vauhti pidettiin eilistä alhaisempana ja sain hiihdellä jonon hännillä helpommassa paikassa ilman paheksuvia katseita. Kiitos joukkuehengen, jaksoin hiihtää koko täyden 8 legin päivän.
Muuten hiihtosää oli oikein mainio. Pakkasta kyllä riitti, mutta lämmin auringonpaiste ja tuuleton keli varmasti piristivät kaikkien päivää.
– Juhani
No nytpä otti ohranen Juhani. Mutta onhan teillä vaan niin hienoa ja tuttua porukkaa siellä jeesaamassa tarvittaessa toisianne, että matka taittuu puolikuntoisenakin pakkasen ja tuulen kourissa. Tsemppiä Juhani ja toivottavasti tauti hellittää pian. Upeita kiilometrimääriä etenette siellä päivässä ja oikke pal lysti piissa teill oleva.. Menikö toi rauma sinne päinkään, Eetu?
Teidän bloginne lukeminen on ehdottomasti yksi tämän arkisen ja tylsähkön kaupunkielämän kohokohtia, kun pääsee eläytymään Grönlannin arktisiin oloihin ja retkikuntanne tunnelmiin. Samalla onnistuu poistamaan ikävää ja kaipuuta arktisille lakeuksille, yksinkertaiseen ja absoluuttiin olemiseen ja tekemiseen, jossa ei ole mitään turhaa. Sen verran pääsin lievittämään omaa kaihoani, että hurautin Vapun tienoilla Kilpisjärvelle ja tein vajaan kolmen vuorokauden soolovaelluksen rinkka selässä Haltin huipulle ja takaisin. Ja nyt taas hymyilyttää enemmän. Tosin käytin hyväkseni autiotupien ylellisiä majoituspalveluja, että reissusta tuli sellainen all inclusive retkeily, kun ei edes pakkasta saanut kokea. Onneksi sentään vähän tuulta. Mäkelän Pete oli kuulemma samoissa maisemissa pyörimässä ahkion kanssa, osasi yksi Lapille sydämensä menettänyt ikätoveri kertoa. Jaakonkin hän tunsi ja yleisestikin tuntui itapaamiani vaeltajia kiiinnostavan kovasti avotunturien tarjooma.
Loppuun voisi tietty todeta, että ois jos voisin olla mukana. Ja etenkin siinä Mikan notkeassa joogaposeerauksessa. Turvallista taivalta ja hei, muistakaa iiltamantra, jos ei konjamiini ja rauman giiäl auta….IOm vande gurunam sharanadavinde, shandarshita swatma, sukava bodhe.
PS Mikalle vielä erityisterkut. Varmasti hieno ja koskettava hetki käydä kunnioittamassa kaverin muistoa!
Voi hyvänen aika… Teillä on hyvä joukkue, toinen toistansa tukien! Mutta kilometrejä tuli kyllä taas paljon, miten ihmeessä sä J jaksoit…?
”Kaveria ei jätetä!” Tsemppiä, Marja <3
Oijoi! Ei kyllä äkkiseltään tule mieleen mitään pahempaa paikkaa, jossa voisi iskeä vatsatauti. Toivottavasti olo helpottaa pian ja onneksi teillä on niin hyvä tiimi kasassa! Vatsatauti on onneksi siinä mielessä armollinen, että se myös loppuu yhtä nopeasti, kuin on alkanutkin. Aikamoisen seikkailun olette saaneet aikaseksi ja on kyllä mielenkiintoisia päivityksiä ollut luettavana toisensa jälkeen.
Terkkuja ja tsemppejä! t. E
Selvä minun reissupäivä, aina kipeänä ja vain reissussa! Juhani ottanut mallia..
Voi helevata!! Vattatauti! Tsemppiä Juhani, toivottavasti olo jo kohentunut!!
Onneksi retkikuntalaisilla on puhtia pakaroissa ja auttamishalut kohdillaan.. toinen toistaan jeesaten etiäpäin!
Jatkukoon matka turvallisesti ja hyvällä fiiliksellä maaliin asti.
Ai että, kyllä se ahkion veto, lumi, pakkanen, bensakeittimen tuoksu, rutiinit, yksinkertainen elo ja olo jne. on sit vaan niin elämää!!
Nii pal hauskaa ja mielenkiintoista o seurata teitin retkeä! Johan tässä vallan reissukuume iskee, kun teidän lennokkaita blogitekstejä lueskelee.
Terkut ja Tsempit koko poppoolle!!