6.5.2024 / Päivä 16
23,4 km (yht. 278,7 km)
8 legiä (a 50min)
korkeus: 2410 m
sää: aamu -28C, tyyni, pientä haituvaa; päivä -12C, tyyni, aurinkoinen; ilta -16C, tyyni, aurinkoinen sijainti: N 66,401841° W 044,437279°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit
Armollinen armoton
Ihan niin kuin ihmiskunta yleensäkin, mekin olemme täällä vain auringon armosta. Ilman taivaan tulista kehrää täällä ei pitkään heiluttaisi ja sen huomaa öisin kun aurinko vetäytyy piiloon valkoisen horisontin taa vaajaaksi kuudeksi tunniksi. Lämpötila alkaa tippua jo auringon lähestyessä horisonttia ja viime yönäkin se painui -30 asteeseen heti auringon laskettua. Se alkaa olla karu lämpötila, mutta tuplakerrastolla ja tuplamakuupussilla pärjää mukavasti yön yli.
Onneksi aurinko kömpii esille jo viiden korvilla ja alkaa hitaasti lämmittää telttaa. Kellon soidessa seitsemältä on vielä kovin kylmä ja paksu kuura koristaa makuupussin suuaukkoa ja telttaa, mutta ulkona auringon lämmön kyllä tuntee jo kasvoillaan ja sitä tervehtii ilolla. Yhdeksään mennessä on jo selvästi lämpimämpää, mutta aamun ekat legit hiihdetään tavallisesti huput päässä ja ehkä untuvaliivi tai toppahame lisälämpönä. Pakkaslumen kitka pitää kuitenkin huolta riittävästä lämmöstä.
Iltapäivän puolella aurinko innostuu kuin kaksikymmentä vuotta vallassa ollut diktaattori ja haluaa esitellä valtavia voimiaan. Hiihtäjillä vaatteet vähenevät ja hiki virtaa, vaikka varjossa pakkasta olisi vielä parikymppiä. Täällä vaan ei ole kauheasti niitä varjoja tarjolla… Tuulisella säällä on suorastaa pirullinen ongelma miten suojautua kylmältä tuulelta, mutta olla läkähtymättä armottoman auringon alla. Ja vaikkei tuulisikaan, ei ilkosilleen uskalla heittäytyä, koska toukokuinen aurinko 2500 metrissä napapiirin korkeudella vetää vertoja isommankin uunin grillivastukselle: suojaamaton nahka tirisee kuin pekoni kuumalla pannulla. Paistorasvana käytämme suojakertoimen 50 rasvaa, jota tosin sopisi levittää useammin kuin tulee tehtyä. Isommilla kärvähdyksiltä on kumminkin vältytty.
Onneksi teltat tarjoavat suojaa päivän päätteeksi jo varsin hurjistuneelta auringolta. Teltassa on oikeastaan varsin mukava loikoilla auringon lämmittäessä. Ja illalla auringon painuessa mailleen ja pakkasen kirstäessä otettaan, sitä miettii, että mieluummin kuitenkin auringon kanssa kuin ilman.
Tänäänhän oli maanantai ja paluu arkeen eli suksille edellä kuvatun auringon alla. Lepopäivä teki varmaan tehtävänsä, sillä kahdeksalla legillä rikottiin nippanappa reissun kilometriennätys ja sen myötä ollaan aika tarkasti matkallisessa puolivälissä! Reitin korkein kohta (n. 2500 mpy) saavutettaneen keskiviikkona. Sen jälkeen otetaan tiukka muna-asento ja koetetaan olla törmäämättä reunavuoriin.
– Jaakko
Niin kuin siellä, Taipalsaarellakin kaikki hyvin – paitsi ulkona kylmä ja tänään hiutaloi lunta. Kysymyksiä sinne: 1. Mitkä ovat jutun juuret mistä vapaa-ajallanne mieluusti juttelette tai mihin juttu hakeutuu 2. Miten on musiikin tuottaminen omaksi ja yhteiseksi iloksi – laulatteko, onko tiettyä ”marssilaulua” mieltä ylentämään? Kaikkea hyvää ja voimia retkikunnalle.
Aurinkoisia ja tuulettomia hiihtopäiviä taas etiäpäinkin! Tänään selviää pääseekö suomen kappale Euroviisujen finaaliin, kerrotaan sitten miten kävi! Rauhallista yötä kaikille ja tsemppiä huomisen koitoksiin! Kotia kohti! Terkkuja J.J:lle myös Alicelta ja Gideonilta jotka nauttii täysillä auringosta ja metsäretkistä, t. Marja