Avotunturissa on hyvä hiihtää. Kuva: Thomas

2.3.21
Päivä: 4
Legit: 8
Matka: 19km +358m
Sää: hyvin vaihteleva sää, avaruussäässä revontulia

Aamulla luikahdimme edellisiltana tampattua latua hetken matkaa ylemmäs leirikoivikosta ja kovaksi pakkautuneella lumella vauhti alkoi taas löytyä. Keli oli tyyni ja kuuma, aamuauringon kilottaessa edessäpäin luvaten eilistä helpompaa päivää.

Kettujen soidinmenojen jäkiä oli tarkasteltavaksi saakka ja päivemmällä ohitettiin porojen talviruokintapaikka. Pällistely oli molemminpuolista. Viimeisillä legeillä puhuri alkoi yltyä ja leiripaikkamme sijaitessa suojattomalla avoimella tunturilla pukeuduimme parhaisiin hameisiimme ja aloimme pystyttää telttoja jo navakkaa reippaammassa tuulessa. Kaikki sujui mallikkaasti ja siiryimme varustenyssäkät ja tyhjät termokset tanassa kaksineliöisen kodin kosteaan lämpöön, jonka lattialla ajelehtii eriväristä nöyhtää, untuvahöytyjä, kaakaojauhetta, leivänmuruja ja vettä eri olomuodoissaan. Sisäteltan kattonaruissa roikkuu tuuli- ja toppatakkia kuin Simon vaatehuoneen rekeissä. Seinillä noruu vesi, kokolattiamaton alla vaanii jää, aivan kuin suomalaiseen rakennustapaan kuuluukin. Kaikki on siis arktisen retkeilyn mittapuulla mallillaan.

Illallisen jälkeen innokkaimmat kävivät vielä kaivamassa lumimuuria demonstraatiomielessä teltan päätyyn.

Aivojen muistikapasiteetti on tunnetusti loputon, mutta silti on haastavaa yrittää palauttaa juuri nyt mieleen missä olimme eilen tai tänään aamulla, vai olimmeko kuitenkin jossain muualla. Ärsykeherkistetyt sosiaaliset aivomme ovat täällä jonkinasteisessa vikasietotilassa ja se tavallinen lineaarinen arkimuisti on reikäinen kuin telttamme ovivetoketjun suojapaneeli.

Aika kaareutuu havainnoitsijastaan riippuen. Rutiininomaiset päivät toistuvat, eikä arkisiin asioihin kiinnitä huomiota: aika ei siis meille enää kulu normaalisti. Hiihtäessä autopilotti hoitaa teknisen puolen, samalla kun mentaalipainovoima pingottaa aikaa niin, että hiihtopäivän sisään mahtuu silmien eteen projisoituna kuviteltu läpieletty ihmiselämä. (Tai mahdollisesti huomioita erikokoisten lumikinosten muodostumisen perusedellytyksistä.) Koskaan ei voi tietää mitä tämä kahden rasvakilon hedelmäpeli helistää työstettäväksi.

Toisinaan tasapainoelin ei pysy tehtäviensä tasalla ja maailman meille vakiintuneet ulottuvuudet hämärtyvät hetkellisesti. Huimaa eikä kiintopisteestä saa kiinni. Sumun noustessa tilan tuntu katoaa ja muuttuu ohueksi, liki kaksiulotteiseksi, ja aika selvästi nopeutuu, kun sitä havainnoivat proteiinilaskostumakimpaleet hiihtävät ympyrää pitkin erämaita.

Tällaisen luksusloman viehätystä harva ymmärtää, mutta onneksi meitä kuitenkin on!

– Venni

…ja telttailla! Kuva: Thomas

3.3.
Päivä: 5
Legit: 8
Matka: 17km
Sää: -7C, 6ms, aamupäivä mahtava, iltapäivä koivikoiden väistelyä

Kilpisjärveltä Karesuvantoon, päivä 5. Tuuli oli aamuksi laantunut ja taas päästiin aloittamaan matka auringonpaisteessa. Hiihto eteni todella vauhdikkaasti ylhäällä puuttomassa tunturissa, ja taas päästiin tauolla autiotupaan. Nähtiin joen rannassa ehkä isoin kettu ikinä. Osuttiin myös kelkkareitille jota pitkin matka eteni nopeasti ennen lounasta.

Lounaan jälkeen vauhti hiipui. Eräs meistä totesi että lumi väistää häntä, koska se antaa eniten periksi hänen allaan. Saimme hiihdellä kauniissa suomalaisessa lumisessa koivikossa ensin ylämäkeen ja sitten laskea alamäkeen. Kaatumisia tuli niin monta, että laskut menivät sekaisin.

Retkikunnan viimeisimmän leiripaikan löydät täältä.

4 Kommenttia

  1. Täällä hiihtokuume nousee teidän blogia lukiessa! Kantavaa hankea ja upeita hiihtoelämyksiä seuraaviinkin päiviin tutuille ja tuntemattomille! Jutun tasosta ei hiihtäjien kesken taida tarvita olla huolissaan. Se peli on varmasti noihin päiviin jo menetetty! Tsemppiä! Hienosti vedätte!

    1. Eiköhän tajunnantason voi päätellä Vennin loistavasta kirjoituksesta. Äkkiä se mieli löytää oikein asennon tuolla. 😀

      – Korpi-Jaakko

    1. Nyt sitten kiireesti kamppeet kasaan ja kyyti Kalmankaltioon, niin voit hypätä Thomaksen matkaan. Siellä on viikoksi (Tai kahdeksi. Tai kolmeksi.) teltassa paikka vapaana. Sillä pitäisi lähteä pahin FOMO. 😉

      – Korpi-Jaakko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *