Komea kuru Marjavaaran kupeessa. Kuva: Thomas

Päivä 6
4.3.
Legit: 8
Matka: 22,5km
Sää: -11 ja auringoista, uralla matka taittuu

Aamulla pakattuamme telttamme super upottavassa leiripaikassa, jossa naapurissa vierailulla käyminen vaati mukaan lapion, jonka avulla pääsi jotenkin uimaan eteenpäin, lähdimme jo tuttuun tapaan tarpomaan (ei sitä hiihdoksi voi kutsua) eteenpäin hangessa. Jokainen askel, joka ei rojauttanut hiihtäjää ja ahkiota puolta metriä alaspäin, oli voitto. Pian kuitenkin koko päivän ja viikon suunta kääntyi.

Koivikossa (joita me jo olemme oppineet katsomaan suurella kauhulla), löytyi joku huoltotie tai kelkkaura. Sen avulla pääsimme taas ylös tunturiin, jossa on kantava hanki. Ylhäällä oli taas komeita maisemia ja sääkin suosi. Aurinkoa ja tyyntä. Lounastauolla muut paitsi allekirjoittanut, joka halusi toipua eilisestä via dolorosastaan, ja ottaa lyhyen siestan, kävivät katsomassa läheistä kurua , joka kuulemma oli iso ja hieno.

Lounaan jälkeen tuuri jatkui ja pääsimme alas tunturia ja loppupäivän laskettelemaan kelkkauraa pitkin. Eli voitiin siis oikeasti hiihtää, eikä mönkiä, kauniissa säässä. Leiri on pystytetty mukavaan suojaisaan järven kulmaukseen. Lunta ei ole liikaa ja lähes jokailtaiset revontulet loimuavat taas taivaalla. Päivän saldo on siis Ahman jäljet, kuru, kahdeksan legiä ja olikohan se 22,5 kilsaa tjsp.

Kirjoittaja Riina

Perillä alkaa vissiin jo hymyilyttää kun ei tarvitse enää hiihtää?

Päivä 7
5.3.
Legit: 5,5
Matka: 15,7km
Sää: – 13 ja auringoista, hieno päivä!

Tired but happy.

Lapin halki ensimmäinen Etappi hiihti sisään Karesuvantoon klo 15.00. Tehtiin muutama täyskäännös ja kunniakierros ja arvottiin mikä ura johtaakin mihinkin, ettei ihan jonkun pihan läpi hiihtää. Täällä kun kelkkajälkiä riittää! Mutta lopulta 7 hiihtovaeltajaa olivat perillä Karesuvannon Rajabaarilla. Juhla päivälliset hiihdon jälkeen jouduttiin jättää väliin kun karu paulu tämänhetkisen maailmaan iski: baari oli kiinni. Eipä siinä mitään voinut ja hyvin ajallaan Kilpisafareiden auto kurvasikin pihaan viedäkseen suurimman osan vaeltajista takaisin Kilpisjärvelle.

Aina reissun jälkeen kestää jonkin aikaa kerää ajatukset ja sisäistää kaikkea, mitä koettu ja nähty, Mutta omalta osaltani matka jatkuu jo huomenna kohti lemmenjokea, joten kirjoitan tähän hätään pienen koosteen: Ryhmän merkitys ja vahvuus korostui hyvin paljon kun jouduttiin pitkiä matkoja avaamaan latua hyvinkin syvässä lumessa. Myös telttojen pystytys kovassa kelissä onnistuu kun toimitaan yhdessä. Maasto oli monesta kohdasta vaativa ja sääkin näytti toistamiseen, miten pieniä ollaan avotunturilla. Toisaalta sää tarjosi meille myötätuulta, tanssivaa lunta, tähtitaivaat ja mahtavat revontulet – ja välillä jopa kantavaa tuulenpakkaamaa hankea. Lapin halki ensimmäisenä osiona sanoisin, että reitin kulkeutuessa myös alempana suunnistus ja reitinvalinta mikrotasolla oli haastavinta pitkään aikaan (jotta vältyttiin pahimmilta koivikoilta). Lämpötila toisaalta oli lempein.

Täällä tunturissa koetaan ylä ja alamäkeä ja siitä type 2 fun käsite tulee. Opitaan arvostamaan pieniäkin iloja, niin yksinkertaisia kuin kaupasta ostettu tuore omena. Nyt kunnon yöunet ja sitten suunta itäänpäin!

– Thomas

Retkikunnan viimeisimmän leiripaikan löydät täältä.

* Blogin päivittelijä haluaa onnitella kaikkia ensimmäisen etapin hiihtäneitä! Ei tullut helpolla, mutta oli varmasti unohtumaton elämys. Ennakkoarvioimme fyysisestä vaativuudesta (2,5/5) meni varmasti alakanttiin kun säät pistivät hanttiin, mutta hienosti te veditte ja pääsitte aikataulussa perille! – Korpi-Jaakko

Yksi kommentti

  1. Monenmoista on teidän viikkoon mahtunut, mutta varmasti huikeita elämyksiä. Onnea etapin saavuttamisesta🎉. Tuo baari pirulainen…
    Tällä puolen ruutua on innolla seurattu tätä blogia, kiitos siitä 🙏.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *