Oh captain, my captain!

4.5.2019 / Päivä -1
0 km
0 legiä
korkeus: 0 m
sää: koko päivä +7 C, vähän yläpilviä, heikko luoteistuuli
sijainti: Reykjavik

Niin saatiin ryhmä tavaroineen läpi esteiden ja pimeimmän kadotuksen (lue: Helsinki-Vantaan iltapäiväruuhkan) keksintöön, joka lennätti meidät satujen saarelle. Keflavikissa meitä oli vastassa ryhmän punapeffaisin paviaani elikkäs Jaakko, jonka armoilla tästä lähtien olemme. Kuuntelemme auliisti hänen käskyjään ja siinä välissä suimme kirppuja hänen muhevasta parrastaan. Joku saattaa kiikuttaa hänelle jossain välissä myös tuoreen banaanin

Pakkasimme tavaramme Jaakon vuokraamiin mini-vaneihin ja lähdimme kohta kekustan syntisiä rientoja, jossa edellispäivinä saapuneet Toni ja Ninnu meitä jo odottelivatkin. Ryhmä kasassa!

Matkalla kävimme marketissa hakemassa muonatäydennyksiä (allekirjoittanut oli esim. syönyt matkalle varaamistaan 11sta sulklaalevystä jo puolet etukäteen, myönnän että tässä on olemassa jonkinlainen henkilökohtainen ongelma).

Illalla mussutimme pizzat koko porukalla ja kumosimme erilaisia epäilyttäviä juomia. Retkikunnalla kaikki kaiketi hyvin!

We finally got ourselves through the obstacles and deepest darkest jungle (= afternoon rush hour at Helsinki airport) to this thingy called airplane and succeesfully landed to Keflavik. Jaakko – the Master of the Universe of our expedition – was there for us and greeted us with his huge beard.

Jaakko packed us to the mini-vans he had rented and drove us to the center of Reykjavik to take the most out of this sinful city, where Toni and Ninnu already waited for us. Whole group together now!

On our way we visited supermarket to fill the food caches again (personally, I had eaten half of 11 chocolate portions reserved for this expedition, admitting a bit of personal problem here).

We ate some pizzas and drinked a lot (soda). All well with expedition!

VL