Aurinkoinen sää, pilvetön taivas – mikäs sen parempi alku ihka ensimmäiselle mini-hiihtovaellukselle Päijänteellä! Pelko lumettomuudesta oli myös selätetty, kun edellisellä viikolla jäälle oli satanut muutama sentti valkoista kultaa.

Aurinkoinen, lämmin keli nosti sumun

Ahkiot pullollaan kuuden hengen joukkueena suuntasimme kohti Kelvennettä tavoitteena hiihdellä saarien välissä kolmisen legiä. Telttapaikka löytyi Kelveneen pohjoispäästä ja illalla sekä yöllä paistateltiin täysikuun valossa. Meno leirissä oli leppoisaa ja keittimet puhisivat. Yhdessä teltassa kuunneltiin Senegalin radiota kännykän avulla (kun nyt voi), toisessa kokkailtiin herkkuruokia (kiitokset gourmee-kokki Hannalle) ja kolmannessa juonittiin jo sunnuntain Evon kierrosta jälkilämmittelyksi hiihdolle. Yöllä saatiin kuunnella jään laulua ja pariin otteeseen säröääniäkin, kun jää antoi periksi.

Aamun koittaessa sää oli lämmennyt ja menimme katsomaan lyhyen hiihtopyrähdyksen jälkeen löytyisikö pienestä poukamasta riittävästi lunta lumikammia varten. Sitähän siellä. Mitä pidemmälle poukamaan mentiin, sitä enemmän suksen alla oli lunta. Lapiot kouraan ja lyhyen opastuksen jälkeen alkoi lumen kasaaminen kahteen eri kasaan. Tunnin-puolentoista päästä meillä oli kaksi lumikammiaihiota tiivistymässä ja mutustelimme lounasta. Jätimme osan varusteista kammien luokse poukamaan ja jatkoimme kierrosta. Päästyämme Kelveneen länsipuolelle kuului taaempaa huudahdus: ”Siellä on susia!” Vähän aikaa tihrusteltuamme totesimme, että eivät ne susihukkia olleet vaan peuroja – valkoinen takapuoli paljasti. Harmi sinällään, olisihan se ollut hienoa nähdä susi.

Lumikammi alkaa muodostumaan, ja tiivistymään. Suvi mätkimässä kasaa.
Koukunlahdesta löytyi lunta jopa 10cm!
Iltapäivän hiihtolenkki Kelvennettä kiertäen.

Korppien lentonäytöksen saattelemana palasimme suojaisaan poukamaan. Neljän tunnin kovettumisen jälkeen kammit olivat vielä liian pehmeitä seuraavaan vaiheeseen. Loputkin teltat siis pystyyn ja sisälle kokkailemaan ja lepäilemään. Pieni epäilys omassa mielessäni häivähti, että jääköhän lumikasat koskemattomiksi, mutta samassa teltan ovelta kuului: ”Mites tämä kaivertaminen pitää tehdä?” Mahtavaa! Edes lämmin teltta ei ollut taltuttanut tätä porukkaa. Molemmissa kasoissa oli kaivannot täysillä menossa, kun pääsin pihalle teltasta. Eikä tietysti pelkkä kaivaminen riittänyt, vaan molemmat kammit saivat myös yövieraita.

Lumikammiprojekti etenee
Viimeisen aamun ensimmäinen veto. Jonnan kello sanoi, että 50min reipasta liikuntaa ja sillä mentiin.

Sunnuntaiaamuna hiihdeltiin kolme legiä ja päästiin takaisin laivarantaan. Pikainen tavaroiden pakkaaminen autoihin ja ruokakello kutsui. Paikallisen kuppilan annoksien äärellä jutustelu vahvisti, että reissu oli onnistunut: sää helli, tavoitteet tuli täytettyä ja suksikin luisti kaikilla. Tulihan sitä hiihdeltyäkin n. 39km 11legissä, siihen kammien rakentelut päälle. Sen verran ruoka ja lämpö voitti, että Evosta haaveilleet jättivät kierroksen seuraavaan kertaan.

Kiitokset mukana olleille, hyvin te veditte!

Nina

Ps. Tuli reissulla vähän tappioitakin: nöyrät vasarat.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.