31.3.18 / Päivä 8
22 km (+250 vert.m nousua)
10 legiä
korkeus: 980 m
sää: aamu -35°C, heikko tuuli; päivä -25°C, heikko tuuli ja tyyntä; ilta -30°C tyyni; koko päivä aurinkoista
sijainti: N 78,96839° E 016,55678°
Maa missä Jallukin jäätyy
Kyllä. Nyt sekin on nähty. Jos ei nyt ihan jäätynyt, niin kovasti hyytelöitynyttä Jaloviinaa ryömi pullossa, kun Huippuvuoret helli retkikuntaa -37 asteen raikkaalla syleilyllä. Tämä oli monelle koko elämän pakkasennätys ja todennäköisesti ainakin kylmin keli telttailla, saati sitten käydä ”riulla” eli vessassa. Voin kertoa, ettei tuo toimitus kestä kauan näissä olosuhteissa.
Luvattua 8m/s tuulta ei tänään onneksi tullutkaan, joten illan kähmässä makuualustasta, jesarista ja irtohihnoista improvisoitu tuulensuojahame jäi vielä testaamatta. Ehkä parempi näin… Pitkä hiihtopäivä oli ilman nenän päästä raastavaa tuultakin aivan riittävän rankka.
Mutta niin vain se oikeasti viimeinen mäen nyppylä oli jossain vaiheessa kivuttu ylös ja seuraava kohde, saariryhmän korkein tömpäre Newtontoppen nousi näkyviin! Perusleiri on nyt pystyssä (hymyilyttävän lämpöisessä -30 asteen kelissä), ja huiputuspäivä kelin salliessa huomenna. Wuhuu!!
Kuvassa: Venni. Aamu. -35°C. (Kuva: Korpi-Jaakko)
– Tommi
Oon nähnyt myös kun 40% wishkit ja vodkat jäätyy kun on yli -40 astetta pakkasta. Mutta makuupussin sisällä on mun dr pepperit sekä coca colat säilyy sulana ?
Terveiset Syylärin valloittajilta. Öisin rapsakkaa pakkasta meilläkin, mutta päivisin oli sen verran lämmintä, että Kariltakin karvalakki kerran siirtyi ahkioon. Jaakon paidatonta legiä ootellessa. T: Kari, Otso ja Tea.