24.4.2024 / Päivä 4
21,3 km (yht. 48,8 km)
8+ legiä (a 50min)
korkeus: 1180m
sää: aamu pikkupakkasella, 12m/s kaakosta, pilvinen; iltapäivä plussalla, 10m/s kaakosta, puolipilvinen; ilta pakkasella, 10m/s etelästä, heikkoa lumisadetta sijainti: N 67,030190° W 049,107036°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit
Kadonnut kääretorttu
Aamulla herättiin taas teltan ääntelyyn. Ulkona oli pilvistä ja yhä tuulista, mutta tänään hiihdettäisiin. Makuuhaavathan eilisestä ehti tulemaan.
Eilisen lepopäivän kunniaksi tänään urakoitiin ihan tosissaan. Mittariin naksahti ruhtinaalliset 8,5 legiä ja 21,3 kilometriä. Päivä oli melkoisen ylämäkipainotteinen ja vedettiinkin 6 legiä selkeään ylämäkeen hanurit vaahdoten. Puolilta päivin saatiin vähän aurinkoakin mukaan, mutta tuuli jatkui navakkana leiriin saakka.
Siinä reippaita hiihtopotkuja ottaessa oli aikaa miettiä elämää suurempia kysymyksiä, kuten mihin ihmeeseen olen hukannut Kangerlussuaqista ostamani suklaakääretortun. Olen ensimmäisestä illasta asti sitä metsästänyt ruoka-ahkioni uumenista ruokasäkki kerrallaan koplaten, mutta niin vain tuo herkkupötkylä on piilossaan pysynyt, vaikka sitä miten maanittelisi esiin.
Kävin mielessäni läpi kaikki mahdolliset piilopaikat, jonne arasteleva torttu voisi piiloutua, ja aloin jo epäilemään itseäni, että olenko nähnyt unta koko tuotteen ostamisesta.
Tänään suhteessamme tapahtui kuitenkin käännekohta, kun ilmeisesti oikeita loitsuja käyttäen tuo kuurupiilon Grönlanninmestari tuli kuin tulikin esiin säkistä, jonka jo kerralleen luulin tarkastaneeni.
Torttu parka näytti paketissaan lähinnä siltä, kuin se olisi ajettu tehosekoittimen läpi, johtuen siitä millaisia kuperkeikkoja ahkiot tekivät ensimmäisen päivän hankalassa maastossa. Kauneus on kuitenkin pintaa syvemmällä ja jälleennäkemisen riemu oli suuri. Tarina sai onnellisen lopun ja päästään pastori Jaakobin kanssa nauttimaan siivut torttua. Kai minä sillekkin palan annan, vaikka heleästi soivaa raumanmurrettani suukupaksi solvaakin. Kaikki eivät vaan ymmärrä hyvän päälle.
– Eetu
Kuvassa 4.päivän työmaata. (Viestiyhteyshenkilön tervehdys: Kuvia tulee tänä vuonna satunnaisesti, sillä automatiikka on vaihtunut manuaaliseen askarteluun. Käyn kuvia lisäämässä nojatuolimatkailijoiden iloksi aina, kun niitä kilahtaa sähköpostiini. Ah, tietotekniikka…)
Huh mikä matka, hyvä te! Pitäkää hauskaa, nauttikaa! Terkkuja Juhanille, toivottavasti ei herkut sultakin piiloudu <3
Ja mulle kehtaa vielä kuittailla et pitäisin pihakirpputoria teltassa 😜 liekö omalaatuinen järjestelmällisyys tarttunut raumalaiseenkin 😇😙
PS., kyllä se on semmonen homma et kuittailuoikeus on tän torttuepistolan myötä bannattu ☝️🙅♀️😉 ja vihreä kuula rankuksi jos jotain vielä hukkuu. Jaakko, pitäisitkö vahtia 🧐😁
Tsemppiä, ei näköjään vielä ole mennyt homma liian totiseksi! 😀
Raumalla ei puhuta murretta vaan Rauman giäld.
Suomen tyhmin koira on porin Murre.
Koettakaahan kestää. Eihän teidän tartte kuin enää muutama viikko jaksaa Rauman alkuasukasta. Kyllä se poikkihiihto taittuu siinä sivussa mennen tullen. Siis ihan kaikella rakkaudella, Eetu!
On siinä se hyvä puoli kuitenkin, että varmaan sen verran tarttuu reissun aikana Rauman giäld, että saatte ittenne ymmärretyksi, jos Raumalle eksyisitte. Hyviä hiihtoja tortun voimalla!