Huiputuspäivä

1.4.2022 / Päivä 9
10,9 km (plus 1000 vertikaalimetriä ees-taas)
9,5 tuntia
korkeus: 940m (oli 1712m)
sää: aamu -26C, tyyni, aurinkoinen; päivä -18C, 7-8m/s pohjoistuulta, aurinkoinen; ilta -23C, tyyni, kirkas
sijainti: N 79° 07,3' E 016° 51,1'
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit

Huiputuspäivä

Aamu valkeni kauniina ja... kylmänä Perriertoppenin juurella. Arktiset olosuhteet eivät olleet hellittäneet, mutta tuuli oli tyyntynyt. Tätä päivää oli odotettu ja hyvää jännitystä ja innostusta oli havaittavissa retkikunnassa. Matka kohti huippua alkoi 2 legin pituisena sukset jalassa ja asianmukaiset varusteet mukana, kuten kiipeilyvälineet, murkinat ja lämmintä vaatetta. Edessä oli 1000 nousumeträ ja lähes 10 tunnin ponnistus.

Ennen jäärautojen kiinnittämistä ja köysistöjen muodostamista nautittiin varhain en lounas ja ihaitiin Huippuvuorten henkeäsalpaavia maisemiia vuonoineen ja vuorineen. Sitten alkoi kiipeilyosuus. Sitä tuultakin saatiin tuta, mutta mehän olimme jo siihen tottuneet yrittäessämme Newtontoppenille. Onneksi tuuli ei ollut tällä kertaa esteenä nousulle ja Jaakon ja Tomin vetämät köysistöt nousivat vakaasti ja määrätietoisesti kohti huippua.

Kaikki tuntui menevän mallikkaasti tuulesta ja pakkasesta huolimatta kunnes tapahtui se, mitä toisinaan tapahtuu vuoria kiipeillessä, se mitä ei toivoisi tapahtuvan. Ja tämä ei ole aprillipila. Rinne jyrkkeni ja muuttui jäiseksi, kun olimme tavoittelemaassa moreenista harjannetta.

Yhtäkkiiä jalka lipsahti ja silloin Tomi ja allekirjoittanut lähtivät syöksymään alas rinnettä eikä self-arrestit onnistuneet kun jään pinta oli niin kova. Onneksi köysistön muut jäsenet, Mika, Salla ja Jarno, jotka hekin kaatuivat ja lähtivät valumaan alas vuoren rinnettä, onnistuivat h ienosti self-arrestissa ja kaikki päättyi hyvin. Tuli kyllä todella tarpeseen se, että he kaikki tiesivät miten toimia tällaisessa vaara tilanteessa ja olivat sitä harjoitelleet, joten iso kiitos heille.

Vahingot jäivät loppujen lopuksi vähäisiksi: yhden hakun sai Perriertoppen omakseen, lieviä ruhjeita ja vaateisiin viiltoja. Sitten tsekattiin mielialat ja halut jatkaa kohti huippua, joka tällä kertaa ei halunnut antautua helpolla. Päätös oli yksimielinen, jatketaan tavoitteeseen. Loppunousu menikin sitten hyvin ja hauskana yksityiskohtana voi mainita jääruuvin joka sai tehdä hakun virkaa Sallan käsissä, kun Salla antoi hakkunsa Tomin käyttöön.

Huipulle päästiin ja otettiin pikaisesti valokuvat ja iloittiin onnistumisesta kovada tuulessa.
Yhdessä se tehtiin vaikka vastoinkäymisiä kohdattiin.

Lasketuminem meni mallikkaasti ja leiriin saavuttiin ehjinä ja onnellisina pitkän päivätyön päätteeksi. Lopuks i otetttiin pontikkakaakaot huiputuksen kunniaksi.

Minulle ehdotettiin Petteri Punakuonon paikkaa Joulupukin luona. Kuulemma nenä loisti niin helakanpunaisea. Olipahan päivä. Nyt kuitenkin hyvillä mielin vetäydytään yöpuulle. "Kyllä tästä selvitään".

PS. pakkanen hellii taas matkalaisia 23 asteen voimalla.

- Kalle

Kuvassa: Oranssi köysistö matkalla alas Perrierroppenin huipulta. (Kuva Salla)