Varusteet ovat aina iso osa pitkiä arktisia retkikuntia: niiden kanssa puuhataan pitkään, viilataan verisesti viimeisiä grammoja ja hikoillaan hulluna siirrettäessä tavaramäärää paikasta toiseen. Parhaiden varusteiden tärkeyden kuitenkin huomaa, kun ne eivät toimi. Tai kun ne puuttuvat. Meille kävi niin tänään.
Suunnittelin aluksi kirjoittavani esittelyn yhdeksän henkisestä retkikunnastamme ja viime hetken varustevälppäämisestä varastohalklissa Longyerbyenissä. Mutta sen sijaan kerronkin, että emme välpänneet varusteita, koska ne ovat jossain.
Lähdimme aamuyön pikkutunteina SAS:n lennoilla Helsinki-Vantaalta , jossa kirjasimme mukaamme 30 matkalaukkua/kollia eli yhteensä reilut 600kg retkikuntaroinaa ja käsimatkatavarat päälle. Jo Oslon vaihdossa tilanne näytti vähän huolestuttavalta kun odotimme laukkujamme ilmaantuvaksi, eikä niitä kuulunut. Lohduttauduimme ajatuksella, että ne ovat usein ennenkin menneet suoraan Huippuvuorille kenttähenkilöstön poikkeavista ohjeista huolimatta. Ehkä niin kävisi nytkin. Hikeä se ei säästänyt, sillä jouduimme juoksemaan koneeseen odottelun venyttyä…
Kun tuntjea myöhemmin Longyerbyenin kentällä laukkuhihna pysähtyi ei kasseistamme näkynyt yhtäkään. 30 kassia, sisältäen sukset, ahkiot ja aseet, katosi käytännössä jäljettömiin! Ei yksi tai kaksi tai kymmenen kassia – vaan 30! Täyttelimme asiaan liittyvät paperit ja saimme lohdutukseksi (?) T-paidat ja hammasharjat, joista ei kuitenkaan ole kauheasti iloa matkamme tarkoitusta ajatellen.
Onneksi sentään majoitus- ja ravitsemuspalvelut pelaavat täällä HUippuvuorten ”pääkaupungissa” ja väsynyt retkikuntamme odottaa optimistisin mielin varusteidemme saapuvan keskiviikon lennolla. Kaikki muu olisi täällä jo: rapsakka pakkanen, hohtava hanki, kirkas auringonpaiste, keittimien bensat ja innokkaat hiihtäjät, mutta 600kg roinaa puuttuu! Viivästyksen vaikutusta osaamme arvioida paremmin huomenna, mutta onneksi aikataulumme kestää vajaan päivän viivästyksen kohtuullisesti.
Palaamme asiaan huomenna, toivottavasti satelliittiyhteydellä teltasta käsin.
Väsyneen ja kuorsaavan retkikunnan puolesta,
Korpi-Jaakko
Aina päivöän tai pari passaa venailla, arvostaa sitten sitä liikkumista kun saa ne rojut 🙂 Viime keväänä odotettiin kuitenkin viikko G-maassa. Hyvää reissua ja luikkaita suksia, taidan itse hävitä lappiin pariksi viikoksi turhanhiihtelemään. Tsemppiä ja naattikkee!
Joo, sole pka mikhän tuo päevä. Vituttaahan se, ja ennen kaikkea tapahtuman hoitoon liittyvän palvelun taso, mutta ei siihen onneksi kuole. Hiihto sitten onneksi pyyhkii mielen seesteisemmäksi. Suosittelemme.
Perin harmillista. Turistireissuilla voi aina ostaa välttämättömät lentokentän kaupasta ja myöhästyneet tavarat tuodaan sitten taksilla hotelliin. Tässä tapauksessa moinen järjestely ei oikein toimi. Tsemppiä odotteluun, toivottavasti se on pian ohi!
Täällä on kyllä erinomaiset uhrielukaupat, mutta laskeskeltiin varustuksen olevan sen verran tyyristä, että vakuutusyhtiössä voisi tulla kahvit sieraimista ulos jos kävisi ostoksista korvauksia vaatimaan. Siispä odotimme. Onneksi kärsivällisyys palkittiin tällä kertaa.
Katellaan miten käy viikon päästä.
Toivomme vilpittömästi parempaa onnea matkatavaroiden suhteen! Ja hyviä hiihtoja myös! Ehkä tapaamme jossain jäätiköllä?
Eivätkös Huippisten jäätiköt ole ihan perinteikäs suomalaisten kohtauspaikka? 🙂