25.3.18 / Päivä 2
18 km
7 legiä
korkeus: 77 m
sää: aamu -22°C / päivä -15°C / ilta -19°C, heikkoa, puolipilvistä
sijainti: N 78,21652° E 016,95448°
Aurinkomatkoilla Huippuvuorilla
Toisen päivän aamu valkeni kylmänä, mutta kirkkaana. Lisämaustetta aamutoimiin toi mm. omalle telttakunnalle se, etteivät kännykän kellot olleetkaan siirtyneet yöllä kesäaikaan. Näin ollen aamukahdeksaksi suunniteltu startti siirtyi puolisen tuntia eteenpäin ja pistettiin töpinäksi, vielä viimeisiä puurolusikallisia nieleskeltiin ahkiota pakkaillessa.
Jo leiristä lähtiessä olivat parrat ja hiukset huurussa. Huippuvuorilla on täysi talvi, ja se tuntui erityisen purevana viimana poskilla neljä ensimmäistä legiä. Lounaan jälkeen alkoi aurinko jo miedosti lämmittää takin selkämyksiä, kun matkaa taitettiin. Aurinkovoiteet ovat täällä ihan paikallaan, sen verran kova porotus käy jo toista päivää. Täällähän saa enemmän aurinkoa kuin Teneriffalla tammikuussa!
Edelleen edettiin moottorikelkkauraa, joka on leveydessään kuin valtatie. Välillä tosin poikettiin pois isommalta uralta ja liu’uteltiin ahkioita jäällä. Jos joku muuten luulee, että hiihtäminen on hiljaista hommaa niin tiedoksi, että naapurisivakoijan puhetta tuskin kuuleekaan kun sukset ja ahkiot rouskuttavat jäätä tai kovaa lunta! Tätä meteliä kumminkin kuuntelee mielellään, se on innostuneen retkikunnan ääni.
Seitsemän legin jälkeen pistettiin leiri pystyyn ja kerrattiin jääkarhuhälyttimien virittäminen. Tänä yönä hälyttimet saavat vartioida untamme ensimmäistä kertaa ja jos nalle sattuisi lähestymään, herätään hälyttimen paukahdukseen. Epätodennäköistä, mutta mahdollista.
Nyt Ankarat Svalbaardit lataavat lämpiävissä teltoissa jälleen akkujaan seuraavan päivän etapille.
Kuvassa: Valkoinen sahara (Kuva: Jonna)
– Jonna
