22.5.2018 / Päivä 28
13,91 km
6x50min legiä
korkeus: 1442m
sää: tuulista 10-15m/s, whiteout
sijainti: N65.93484 W039.71688

Aamujumppa

Eilinen venyi yli puolen yön, joten unta tarvitseva joukkiomme siirsi lähtöä puoli yhdeksäksi. Sääennusteen mukaan oli odotettavissa tuulinen päivä. Emme joutuneet pettymään. Kaivauduimme ulos teltoista ja siitä sitten tuttuun jumppaan, vastatuuleen kohti valkoista ja sen yli. Erityisen hyvin hiihtoliike vahvistaa reisiä ja pakaroita, mutta sastrugikumpareikon ylittäminen kehittää myös keskivartaloa. Sauvoilla saa työntää, minkä alleista lähtee. Aamujumppa oli perusteellinen ja kesti kuusi tuntia.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Tänään esimerkiksi hämmästelin, mitenkä helposti suksi kulkee itsestään ylämäkeen. Tässä me olemme laskeutumassa alas jäätiköltä, mutta jokainen alamäkeen edetty metri vaatii hiihtoliikkeen. Siitä huolimatta suksi liikkuu aivan itsestään vastakkaiseen suuntaan eli ylämäkeen. Olisi pitänyt kaivaa ahkion pohjalta pitemmät nousukarvat, mutta kuka nyt tässä kohtaa retkeä enää niitä mammareita.

Lyhyemmän päivän ansiosta saimme rauhallisen illan telttailun merkeissä, ehtiipä vähän syödä ja lepäillä loppurutistusta varten. Itselläni telttaohjelmaan, kuten kunnon lomalla ainakin, kuuluu lueskelu. Kun on pitempi reissu, niin on lukemistokin valittava sitä myöten. Tällä kertaa kirjastossa sattui silmään kunnon tiiliskivi, Täällä Pohjan tähden alla osat 1-3 yhtenä tuhatsivuisena niteenä, joten sitä olen ahkion lisäpainona hinaillut. Tässä kohtaa on reissukilometrejä jäljellä reilut 60 ja kirjassa sivuja suurin piirtein saman verran, joten hyvältä näyttää molempien osalta. Tarkoitus onkin hoitaa kaksi klassikkoa alta pois samalla kertaa. Kokelan suvun tarina päättynee jo tänään, mutta hiihto jatkuu vielä muutaman jännittävän päivän. Kuinka meidän käy? Stay tuned!

Lomaterveisin Satu

Kuvassa: Satu ja tiiliskivi (kuva:Nina)

6 Kommenttia

  1. Tätä blogia on ollut kyllä niin mukava seurata. Tsemppiä loppumatkalle ja kirjoittakaa muutama postaus ”ylityksen” jälkeisestäkin elämästä.

  2. Teillä on kyllä ollut vaiherikas reissu! Aika kultaa muistot ja ajoittainen vititys muuttuu aikojen saatossa vain ylpeydeksi tehdystä reissusta ja tiukoista tilanteista selviämisestä. Hyvä kun Satu olet ehtinyt tiiliskiviä lukea kaiken uurastuksen lomassa. Tsemppirutistus loppukilsoille, toivottavasti rannikolla ei ole suurempia killereitä enää odottamassa…

  3. Vähiin käy ennen kuin loppuu!! Tsemppiä viimeisiin kilometreihin ja päiviin.
    Kyllä te ootte ihan huippu mimmejä!!! Jesh!
    Voittajina kotiin ja kesästä nauttimaan!

  4. Komppaan edellisiä kirjoittajia! Kiitos ahkeralle blogin pitäjälle, on ollut niin jännittävää ja mielenkiintoista seurata ponnistelujanne! Olette kyllä huikeita naisia! Nyt voimia ja iloa sekä turvallisia loppukilometrejä, varmasti huikea fiilis! ??

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *