13.5.2022 / Päivä 20 26,0 km (yht. 363,1 km) 9 legiä (a 50min) korkeus: 2350 m sää: aamu -25C, tyyni, aurinkoinen; päivä -18C, heikko pohjoistuulen vire, aurinkoinen; ilta -20C, tyyni, aurinkoinen sijainti: N 66,285862° W 042,603705° seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit Jollain hiihtomatollako ollaan? Hyvin ansaitun ja levätyn luppopäivän jälkeen hiihtomme kohti itärannikoa jatkui tänään(kin). On tämä hiihtäminen täällä lakijäätiköllä ihan omanlaista. Aivan kuin hiihtäisi isolla valkoisella lumikiekolla. Horisonttia on tasaisesti joka puolella. Vaikka kuin hiihtää eteenpäin niin valkoinen kimmellys pysyy samanlaisena kiekkona ympärillä. Onkohan tämä oikeasti jokin hiihtomatto, jota joku vielä kallistelee oman mielen mukaan? Välillä kuvittelee hiihtäneensä monta legiä ylämäkeen, mutta gps kertoo päinvastais ta. Tämä päivä oli juuri sellainen. Seitsemättä legiä hiihtäessämme yllättäen ympäröivä kovera lumikiekko kupertui. Ihmissilmin nähden ja mielin tajuten saatoimme todeta saman kuin gps oli koko aamupäivän kertonut: hiihdämme alamäkeen! No, optinen vääristymä palasi pian ja kaksi viimeistä legiä vetelimme taas "ylämäkeen". Koska päivä on upean aurinkoinen ja tyyni, niin päätimme Jaakon kanssa pitää tänään siivoispäivän teltassa. Routamatto ja makuualustat ulos ja tehokas ravistus&harjaus (hangelle jäi valtavasti leivän murusia). Sitten sisäteltan harjaus kuurasta, jäästä, ruuan murusista, untuvista ja villasukkanöyhdästä. Kaikesta uurastuksesta ja tuuletuksesta huolimatta, teltassa haiskahtaa siltä kuin sitä asuttaisi hikiset ihmiset. Yritän itse hallita hajuhaittoja pesemällä hiihdosta hikiset jalat lumella absidissa. Sukkamehu on aika mehevä liner-sukissa yhdeksän tunnin hiihtämisen jälkeen. Upeita haloilmiöitä täällää pääsee kyllä näkemään. Toissapäivänä näimme samanaikaisesti sivuauringot, 22°- ja 44°- renkaat yläsivuavine kaarineen sekä horisonttirenkaan. Lisäksi vielä aurinkopilarin. Jaakko meinasi palelluttaa sormensa, kun innostui niitä kuvaamaan. (Emme pääse täällä tarkistamaan tarkkoja astelukuja tai termejä. Ehkäpä tarvittaessa joku blogin seuraaja oikaisee mahdolliset virheemme.) Joku Jaakon asiakas on sanonut arktista retkeilyä hienoksi mahdollisuudeksi laiduntaa. Totta se on. Nämä miehet pystyvät puputtamaan täällä taukoamatta, kun eivät hiihdä tai nuku. Jos ei ole kunnon ähkyruuan aika, niin suklaata, keksiä, pähkinää, Pringlesiä, jälkkäriä... qhäviää koko ajan kitusiin. Minä en pysty samaan. En edes nyt kun mahakin on rauhoittunut. Luppopäivästä käytin hetken loppumatkan ruokien läpi käymiseen. Joka toisen päivän herkut poistin kyydistä. Varasin ruuat tänne samalla tav alla kuin Huippuvuorille kolme vuotta sitten (poislukien surullisen kuuluisa ruokaöljy). Jotain on kuitenkin nyt toisin. Nainen vanhempi ja rasitus kovempi? Luppopäivän laiskuudenhuippu meidän teltassa oli aamiaisen (syötiin lounasaikaan) jälkeinen lepo yhdistettynä vedensulatukseen. Whisperlite sammuilee kattilan pinnasta tippuvan kondenssiveden takia, mutta kun se on niin paljon xkg:ta hiljaisempi... Liekin sammuessa minä nostin kattilan vasemmalla kädellä ilmaan ja Jaakko iski kipinää tuluksilla keittimeen. Tämä toistettiin toistakymmentä kertaa kertaakaan kummankaan nostamatta päätä tyynystä. Näin ei siis kannata toimia!! Eli retkikunnalla kaikki hyvin! - Merike Kuvassa: Hiihtoa hiihtomatolla. Ylä- vai alamäki? Vaikea sanoa. (Kuva: Korpi-Jaakko)
Olen niin ylpeä sinusta Merike. Teet sellaista, jota olen aivan pienestä ipanasta saakka haaveillut. Olin nelivuotias kun vieraat tädit pakottivat minut reilun kilometrin päästä järvenrannasta hiihtämään kotiin. Olin onnistunut karkaamaan hiihtovaellukselle omin päin pihalta – muiden perään, ja eksynyt.
Ihmettelen, miksi en ole aikuisena jatkanut harrastusta enempää, vaikka eka kerta ei kaikin puolin onnistunutkaan :-). Teidän suunnistustaitonne on kunnioitusta herättäviä. Ja tuo sisäteltan harjaus kuurasta kertoo paljon olosuhteista.
Syömisen suhteen jaan kokemukset Merike kanssasi. Minulla tankkauksen lopputuloksena ruoka tulee kurkusta ylös. Rennie on auttanut, mutta silloin soitattaa toki sieltä alapäästä, ja hyvä niin. Marjat ja lehtipihvit toimivat aina, ja salaatti, mutta eipä niitä vaelluksella ole mukana. No kuivattua lihaa, voita ja mustikkaa, mutta eivät vastaa miesten herkkuja. Miesten napostelukykyä minäkin ihailen [ihmettelen] pienillä viikon kesävaelluksillamme. Olisipa todella kiva kuulla, miten ihmiset ovat tällaiset ratkaisseet. Kerran tapasin naisen, joka kuivasi kaikki tuoreista ruoka-aineista itse, myös kerman. Kiitos, että kirjoitit tästä mieltäni askarruttaneesta seikasta. Pärjäät ilmeisen hienosti, kuten Huippuvuorillakin. Teidän rasituksianne en pysty edes kuvittelemaan, ovat omaa luokkaansa. Kummasti sitä jaksaa, ja nauttii kulkemisesta. Olen hengessä mukana. Tsemppiä!
Täytyy sanoa että ihan mukavaa tahtia silti nielette kilometrejä siellä kaikesta valituksesta huolimatta.
Itselläni oli tänään vuoden kuntotesti eli maratoni. Tosin ainoa tavoite on jo vuosia ollut läpi. Ja maaliin päästiinkin ihan Kohtuu ajassa.