Juttuja jäätiköllä hiihtämisestä

12.5.2022 / Päivä 19
0 km (yht. 337,1 km)
0 legiä (a 50min)
korkeus: 2440 m
sää: aamulla kylmää ja tuulista; päivä -18C, 8-10m/s kaakkoistuuli, puolipilvistä; ilta -20C, heikko kaakkoistuuli, lähes pilvetön taivas
sijainti: N 66,337253° W 043,169028°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit

Lepopäivän ruokafestivaalit, monon paikkausta ja juttuja jäätiköllä hiihtämisestä

Ai että, se on ollut lepopäivä tänään. Viimeksi lepäsimme Dyellä päivänä 12 ja nyt heti perään jossain keskellä jäätikköä päivänä 19. Lepopäivät ovat erityisen mukavia, koska normipäivänä aamuisin kellon soidessa tekisi todellakin mieli jatkaa unia, mutta suksille noustaan jämäkästi ja isketään monoa toisen eteen. Tänään ei tarvinnut. Ei aikatauluja, keho ja sielu saa levätä.

Nukuimme tänään Juhan kanssa pitkään, tosin minä heräsin ensimmäisen kerran seitsemältä, mutta jatkoin unia musiikkia kuunnellen kunnes Juhakin heräsi vähän ennen puoltapäivää. Reissussa on tullut kuunneltua muutenkin paljon musiikkia ja tehosoitossa on erityisesti ollut vanha kunnon kotimainen trashibandi nimeltä Stone. Erityisesti No Anesthesia -albumi. Hyvää tavaraa. Trashmetal toimii täällä kauniin ja loputtoman arktisen luonnon keskellä erinomaisesti.

Tänään kun on ollut aikaa, olemme panostaneet meidän teltassa ruokaan hieman tavallista enemmän. Toki resurssit on hyvinkin rajalliset mutta mielikuvitus ei. Ruokasäkkejä penkoessamme päädyimme tekemään aamiaiseksi (tai no lounasaikaanhan se oli) sveitsiläistyylisen aterian. Kangerlussuakista ostettu paikallinen tumma leipä, joka oli murentunut pussiinsa paistettiin pannulla patjaksi reilussa voissa ja päälle lisättiin kunnolla juustoa ja rasvaista salamia. Tämän jälkeen teimme vielä lettutaikinan ja söimme koko satsi n, 10 lettua. Kyllä, ruokahalu on pohjaton. Lettuja tehostettiin vielä snickersillä siten, että kun lettu on kerran käännetty, laitetaan letun päälle snickers ja käännetään ikään kuin omeletti, jolloin suklaa sulaa ja makuelämys on vertaansa vailla. Kotona ei tulisi ikinä moinen mieleen, mutta toimii näissä oloissa. Olemme myös naukkailleet rommivarantojamme, jotta saamme ahkiota hieman kevennettyä loppumatkaa varten.

Kello 15 oli sovittu Jaakon ja Meriken telttaan kokoontuminen. Ns. päämajassamme oli tarjolla omenapaistosta ja vaniljakastikketta. Herkullista, osaavissa käsissä retkikeittimellä tekee ihmeitä. Samalla reissulla sain myös paikattua monossani päkiän kohdalla sisäsyrjässä olevan reiän, joka ilmaantui pari päivää sitten. Tästä kiitos kuuluu Merikelle. Vuosia leikkaussalissa työskenneeltä Merikeltä ompleuhomma kävi suorastaan todella näppärästi. Jos olisin itse lähtenyt hommaan lähinnä perhokalastussolmut hallits emalla, en olisi niin luottavainen tämän operaation lopputulokseen. Nyt vielä liimaa päälle niin eiköhän se mono loppureissun kestä.

Ulkona on ollut melko haastava keli tänään. Pakkasta on parin kymmenen pintaan ja tuuli arviolta 10msek. Hyvin siis viime päivien kaltainen keli. Tuulen suunta tosin on kaakko, eli itään päin edetessä tuuli tulisi osittain vastaan oikealta, joten tänään on ihan kelin puolesta hyvät perustelut pitää lepopäivä. Kylmyys ja tuuli onkin riivannut retkikuntaamme muutaman päivän mutta ei ole päässyt niskan päälle. Itselläni on tullut paleltumia poskipäihin ja nenään, mutta eipä ne ole menoa haitannut eivätkä näytä olevan pahempaa laatua.

Nyt kun on lepopäivä ja aikaa kirjoitella tätä blogia, ajattelin kirjoittaa hieman meidän päivittäisestä toiminnasta. Jottei blogi venähdä, tehdään häilyvä rajanveto aikatauluihin ja navigointiin.

Elämme käytännössä minuuttitason aikatau lussa hiihtopäivinä. Lähtö on tasan kello 9 aamulla, jonka jälkeen etenemme 9 legiä. Legi koostuu 50 minuutin hiihdosta ja 10 minuutin tauosta, jonka aikana syömme ja juomme. Ruokapuoli on erityisen tärkeää, koska elimistö tottuu täällä kovaan energiaa vaativaan rääkkiin, jolloin ravintokin imeytyy nopeasti lihasten ja elimistön käyttöön. Vastaavasti jos ravintoa ei ole, niin kone myös hyytyy äkkiä. Kilpuri kulkee kun sitä tasaisesti tankkaa. Neljännen legin jälkeen pidämme varsinaisen lounastauon, joka on 30 minuuttia. Tällöin syömme hieman enemmän ja ruokana on kaikilla valmiita pussiruokia, joihin lisätään kuuma vesi. Vedämme yhden legin vuorotellen ja tauolla legin vetäjä vaihtuu. Koska matkamme on noin 600km ja sitä kautta reissun kesto on pitkä, taukojen täsmällisyys on tärkeää, eikä niistä juurikaan lipsuta. Taukojen aikana kuuluukin leigivetäjän komentoja kuten "kolme minuuttia, minuutti ja kärki liikkuu"! Jos tauot venähte levät ja aamulähdöt viivästyvät näistä kertyy kuukauden aikana yllättävän paljon hukkaminuutteja ja reissu on vaarassa venähtää.

Aikataulujen ohessa reissun onnistumisen kannalta tärkeässä roolissa on laadukas suunnistaminen. Jäätiköllä eteneminen on jossain määrin oma taiteenlajinsa, sillä horisontti ympärillä on valkoista viivaa viikko toisensa perään. Hiihdämme yksi kerrallaan letkan kärjessä, jolloin legin vetäjällä on vastuu suunnassa pysymisessä. Oikea suunta saadaan määritettyä gps:n avulla, johon on merkitty reittipisteet. GPS laitetta hallinnoi retkikunnan johtaja Jaakko, joka myös ilmoittaa kompassiin asetettavan suunnan kärkihiihtäjälle. Voisi kuvitella, että helppo se on suoraan hiihtää, mutta asia ei ihan näin ole. Esimerkiksi oma luontainen päänsisäinen kompassini kaartaa automaattisesti koko ajan oikealle, eli jos hiihtäisin ilman apuvälineitä omasta mielestäni suoraan, törmäisin melko pian omiin jälkii ni ja nätti ympyrä olisi tehty.

Jäätikkösuunnistajan pelikirjasta löytyy kuitenkin muutamia hyviä luonnon tarjoamien apuvälineiden hyödyntämiseen tähtääviä niksejä, jotka auttavat suunnassa pysymisessä. Jos aurinko sattuu paistamaan, voi auringon perusteella pitää hiihtosuunnan oikeana. Esimerkiksi aurinko (tai oma varjo) kello yhdessä. On kuitenkin hyvä muistaa, että maapallo pyörii akselinsa ympäri kerran vuorokaudessa, joten aurinko liikkuu näennäisesti taivaalla 15 astetta tunnissa. Eli jos koko ajan pitää auringon kello yhdessä ja hiihtää eteenpäin niin tulee tehdyksi nätti puolikaari ja vituiksi menee. Toinen hyvä niksi on tuulen suunnan hyödyntäminen. Mikäli tuulta on vähintään 4msek, kulkeutuu jäätikön pinnassa ohut lumivana, jonka kulman pysyessä samana sukseen nähden hiihto menee todennäköisesti oikeaan suuntaan. Kuitenkin tuulenkin suunta voi vaihdella, joten tässäkin on välillä hyvä pysähtyä katsomaan kom passia ja korjata suuntaa mikäli tarve. Näkyvyyden ollessa hyvä, voi myös valita kompassin osoittamasta suunnasta kiintopisteen, jota kohti edetään. Tässäkin pitää olla tarkkana, koska jäätikkö ei ole tasainen, vaan kumpuileva ja täynnä erilaisia muotoja kuten sastrugeja. Kiintopiste on hyvin helppo kadottaa tai se saattaa yllättäen muuttaa muotoaan tunnistamattomaksi. Maestroilla voi olla myös lisäniksejä, mutta ylläkuvailtuja muutamia kikkoja hyödyntämällä pystyy pysymään sen verran suunnassa, ettei suunnistusvirheiden kautta pääse syntymään liikaa epätehokkuutta ja sitä kautta hukkakilometrjeä.

White out onkin sitten asia erikseen, jolloin yllämainitut niksit on kaikki pois käytöstä kun näkyvyys on nolla ja horisonttia ei pysty erottamaan. Oma suuntavaistoni white outissa on todistetusti yhtä hyvä kuin kesämökin lasiseinään lentäneellä punatulkulla ja silloin pitääkin katsoa koko ajan kompassia.

Hyvin hoidettu suunnistus ja tiukat aikataulut ovat pitkällä reissulla hyvinkin tärkeitä. Pienistä puroista muodostuu iso järvi ja jos näissä asioissa menee päin honkia, voi vaikutus olla jopa päivän parin luokkaa tämän mittaisella reissuilla. Eli meno on melko systemaattista ja suunniteltua, jotta tavoite saavutetaan jouhevasti.

Huomenna sitten jatkamme taas hiihtoa ja jos myrskyjä tai muuta yllättävää ei ilmaannu, hiihdämme viimeiset noin 250km ilman lepopäiviä. Olemme tällä hetkellä noin 2500 metriä merenpinnan yläpuolella ja loppupätkä onkin loivaa alamäkeä. Ei tässä laji kuitenkaan syöksylaskuun vaihdu ja näihin alamäkiin pitää ihan hiihtää, mutta ehkäpä kilometrejä alkaa päivää kohden kertymään siten, että loppupätkä kestää noin 8-10 päivää.

Retkikunnalla kaikki hyvin.

Terveiset Marjalle, kotiin ja töihin. Mulla kulkee suksi ihan mukavasti.

Erityisterveiset isosiskolleni Johannalle , hyvää syntymäpäivää!

- Juho

Kuvassa: Luppopäivän viettoa ns. päämajassa. Teltassa tarkenee auringon paistaessa, vaikka ulkona tuulee ja tuiskuaa. (Kuva: Korpi-Jaakko)