Mini-hiihtovaellus eli sinne ja takaisin
Aurinkoinen sää, pilvetön taivas – mikäs sen parempi alku ihka ensimmäiselle mini-hiihtovaellukselle Päijänteellä! Pelko lumettomuudesta oli myös selätetty, kun edellisellä viikolla jäälle oli satanut muutama sentti valkoista kultaa. Ahkiot pullollaan kuuden hengen joukkueena suuntasimme kohti Kelvennettä tavoitteena hiihdellä saarien välissä kolmisen legiä. Telttapaikka löytyi Kelveneen pohjoispäästä ja illalla sekä yöllä paistateltiin täysikuun valossa. Meno leirissä oli leppoisaa ja keittimet puhisivat. Yhdessä teltassa kuunneltiin Senegalin radiota kännykän avulla (kun nyt voi), toisessa kokkailtiin herkkuruokia (kiitokset gourmee-kokki Hannalle) ja kolmannessa juonittiin jo sunnuntain Evon kierrosta jälkilämmittelyksi hiihdolle. Yöllä saatiin kuunnella jään laulua ja pariin otteeseen säröääniäkin, kun jää antoi periksi. Aamun koittaessa sää oli lämmennyt ja menimme katsomaan lyhyen hiihtopyrähdyksen jälkeen löytyisikö pienestä poukamasta riittävästi lunta lumikammia varten. Sitähän siellä. Mitä pidemmälle poukamaan mentiin, sitä enemmän suksen alla oli lunta. Lapiot kouraan ja lyhyen opastuksen jälkeen alkoi lumen kasaaminen kahteen eri kasaan. Tunnin-puolentoista päästä meillä oli kaksi lumikammiaihiota tiivistymässä ja mutustelimme lounasta.
