Huippuvuoret – kesäversio
Sarja ”hiihtovaeltajan kesäretket” jatkuu blogissa. Ja kun oli syytä epäillä, että heinäkuussa Kebnekaisellakin alkaa jo olla kesä (toisin kuin kesäkuussa), oli aika suunnata vielä kauemmas pohjoiseen eli Huippuvuorille! Eihän sitä arktinen vaeltaja malta pysyä Arktikselta pois kokonaista vuotta, joten vieroitusoireita pitää hoitaa myös näin kesäaikaan. Mitä Huippuvuorilla sitten voi tehdä kesällä? No vaikka mitä! Moottorikelkkailu ja pilkkiminen nyt eivät onnistu, mutta muuten vaihtoehtoja on paljon: veneillä, meloa, vaeltaa, hiihtää jäätiköillä ja niin edespäin. Tavallisten vaihtoehtojen sijaan halusimme tehdä jotain erilaista ja päätimme tehdä melontavaelluksen packraft-lauttojen avulla. Reissun ajankohdaksi valikoitui heinäkuun puoliväli, jolloin oletimme maaston olevan jo kohtalaisen kuivaa kävelemiseen, mutta joissa riittävän vielä vettä melomiseen. Viiden hengen joukostamme kolme oli jo tutustunut tähän Jäämeren helmeen talvella, mutta Huippuvuorten kesän osalta olimme kaikki uuden äärellä. Varsinainen vaellus alkoi venekyydillä Tempelfjordenin perukkaan, jossa pystytimme leirin rannalle aivan mielettömiin maisemiin: meri, vuoria, isot jäätiköt, jne. Ohjelmassa oli grillibileet, pulahdus jäälauttojen sekaan, keskiyön aurinkoa ja univelkojen kuittaaminen
