Vaellusta takki auki

15.4.2025 / Päivä 10
16,4 km
6,5 legiä
korkeus: 950 m
sää: aamu -25C, aurinkoinen, tyynehkö; päivä -20C, aurinkoinen, tyyni; ilta -20C, aurinkoinen, tyyni sijainti: N 78,8508° E 017,6971°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit

Vaellusta takki auki hyvässä säässä

Eilen iltapäivällä retkikunta teki valintoja matkan etenemisestä. Oli luvassa hyvä keli. Vielä olisi ’varapäivä’ käytettäväksi Newtontoppenin seudun jonkun toisen kohteen tutustumiseen ilman retkikunnan varustuksen siirtoa, tai sitten jatkettaisiin vaellusta kohti etelää. Joku ilmaisi ajatuksen, että olisihan se ihan mukava vaeltaa kerrankin hyvässä säässä. Todellakin, tämä vaihtoehto oli enemmistön mielestä erinomainen pointti, ja päätös matkan jatkamisesta tuntui helpolta. Omassa mielessäni myös siirtyminen kohti määränpäätä tuntui järkevältä.

Leiristä lähtö kohti hieman nousevaa maastoa aurinkoisella ja lähes tyyneltä tuntuvassa säässä tuntui hienolta. Telttaparin energiataso oli muutenkin koholla Heikin edellisiltana loihtiman pippuripihvin ansiosta.
Hiihdon alettua hetken ensimmäisellä legillä ajattelin ’pessimisti ei pety’ – mentaliteetilla, että kestääköhän loistosää kuitenkaan koko päivää. Mutta kyllä se kesti. Kun toisella legillä ylämäessä etenemisen vastusta kertyi enemmän, tunsimme kuinka lähes tuuleton ja aurinkoinen sää vaikutti meihin siten, että liki 20 asteen pakkasesta huolimatta oli avattava takkia ja jotkut jopa riisuivat takkinsa. Aika harvoin normaalisti näin tulee toimittua, mutta viime päivien kovat kelit teettävät luonnollisesti elimistössä erilaiset vasteet sääoloihin.

Vaikka kuuma tuli, niin tunnelma oli matkan teossa korkealla. Monella legiosuudella saattoi jutella vaellustoverin kanssa, mihin ei kovassa kelissä oikein kykene. Hyvin sujuvassa keskustelussa saattaa yksi legiosuus hujahtaa aivan huomaamatta, mikä tekee matkan teosta myöskin vähemmän rasittavan tuntuista. Näkyvyyttä riitti niin kauas kuin kaukaisuudessa olevien vuorten seinämien siluetti rajoittivat näkemästä kauemmas. Keplerbreen ja Russebreen jäätiköiden osuudet olivat tiemme, ja sitä ympäröivät lähes samettisen tuntuiset vuorien seinämykset, joiden hienoutta korostivat siellä täällä olevat tummemmat, lumesta paljaat seinämät. Ei olisi voinut toivoa juuri hienompaa vaellussäätä kuin mitä tänään koimme.

Leirin lähettyvillä oli jännittävän oloinen ’Monttu’. Se oli muodostunut jäätikön ja vuoren seinämän väliin, ja jostain syystä tähän väliin oli kovertunut kouru, jota leirin pystytyksen jälkeen osa kävi tutkimassa jääraudat jalassa sekä katselemassa ilta-aurinkoa läheiseltä jyrkänteeltä.

Terveiset kotiin ja kaikille tutuille! Kaikki hyvin. Ville lähettää erityisterveiset Kisulille!

-Heikki ja Ville