Piilotteleva tutka-asema ja paljon muuta

4.5.2022 / Päivä 11
25,5 km (yht. 194,7 km)
10- legiä (a 50min)
korkeus: 2120 m
sää: aamu ja päivä -15C, 7-8m/s länsituuli, pilvinen, ajoittain lumituiskua; ilta -20C, tyyni, pilvinen
sijainti: N 66,494528° W 046,326507°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit

Piilotteleva tutka-asema ja paljon muuta

Jos joku väittää, että Grönlannin jäätiköllä on tylsää tai yksitoikkoista, niin ei tiedä mistä puhuu. Täällähän on nimittäin vaikka mitä!

Tänään heräsimme napakan pakkasyön jälkeen kylmään ja tuuliseen aamuun vakaana aikeena saavuttaa hylätty kylmänsodan aikainen DYE 2 -tutka-asema, joka on matkan ensimmäisen kolmanneksen maamerkki. Vaikka pilvistä olikin ja ajoittaiset lumipyryt veivät näkyvyyttä, ei onneksi ollut täyttä whiteoutia. Niinpä suunnistus sujui kohtuullisen kivuttomasti: Suunta katsotaa n kompassista ja valitaan edestä 10-50 metrin päästä sopiva pieni lumitöppyrä, jota kohti hiihdetään ja sitten toistetaan, kunnes kasassa on 50 minuuttia ja reilut 2,5km hiihtoa. Jos oikein tuuri käy, niin aurinkosta tai omasta varjosta saa merkittävää apua.

Matka siis joutui ja matkalla nähtiin monenlaista: Heti lounastauon jälkeen pulmunen kiersi retkikuntamme kolmesti iloisesti sirkuttaen. Merike olikin kaukonäköisesti jättänyt lounaspaikalle pulmuselle puolikkaan annoksen pasta carbonaraa odottamaan. Vähän myöhemmin näimme jäätiköllä tumman pisteen, jota kohti suuntasimme. Itse epäilin sitä aiemmin havaitun keskeneräisen vesijohtoputken toiseksi pääksi, mutta lähestyessämme möhkäle osoittautuikin kovin väsyneeksi hanheksi! Emme laittaneet hanhea pataan, vaan jätimme sille hieman pähkinöitä ja toivotimme haikein mielin voimia jatkaa matkaa. Tuuli oli nimittäin meille myötäinen, mutta länteen pyrkivälle hanhelle vastaine n.

Lintujen lisäksi havaitaimme muutakin lentoliikennettä. Ja paljon! Herkules-kuljetuskoneita pörisi ylitsemme ees ja taas niin paljon, että mieleen tuli vähintäänkin Berliinin ilmasilta tai vastaava operaatio. Kysymys taitaa kuitenkin olla globaalin liikekannallepanon sijaan vain USA:n kansalliskaartin harjoituslennoista DYE2:n lähellä sijaitsevalle lumikiitoradalle. Onneksi pilvet piilottivat koneet useimmiten näkyvistä ja äänen sai peitettyä laittamalla napit korviin ja musiikin soimaan.

Mutta tutka-asema ei vaan tahtonut tulla näkyviin. Horisontti pysyi pilvessä eikä vaakanäkyvyydessä ollut kehumista, vaikka pään päällä vilahteli ajoittain laikkuja sinistä taivasta. Vihdoin ja viimein kahdeksannella legillä Keijo lunasti lupaamani lakun bongaamalla pilvien lomasta valkoisen pallon tumman laatikon päältä. Eli selvän vanhan tutka-aseman, tai jättiläisen golf-pallo tiin päällä. Pian näky hävisikin eli ehkä jättiläinen huitaisi pallo jonnekin rannikolle?

Jatkoimme kuitenkin luottavaisena kompassisuuntaan ja yhdeksännellä legille asema ilmestyi pysyvästi näkyviin. Päivä meni raakasti ylitöiksi kellon pysähtyessä kymmenennen legin lopulle samalla kun aloimme pystyttää telttojamme lumesta pilkistävän kolossin edustalle.

Lähempänä asemaa näkyy myös kaksi ahkiota, mutta liikettä emme ole havainneet, eikä kellään riitä kiinnostus ottaa selvää niiden omistajista. Ohjelmassa on nimittäin seuraavaksi ruokaa ja unta.

Huomenna kello ei soi 0700 eivätkä ahkiot liikahda 0900 kohti länttä, vaan retkikunta viettää hyvin ansaittua vapaapäivää! Onhan tässä jo 11 päivää reuhdottu kivirekiä ylämäkeen. Huomisen ohjelmassa on ilmeisesti ainakin nukkumista, lepoa ja huilaamista - ja ehkä käymme ihmettelemässä lähemmin tuota hylättyä tutka-asemaakin...

- Korpi-Jaakko

Kuvassa: Päivän hanhi. Osaako joku lintut untija (Tiedämme, että teitä on siellä lukijoissa!) tunnistaa lajin? (Kuva: Korpi-Jaakko)