6.5.2022 / Päivä 13

20,3 km (yht. 215,0 km)
9 legiä (a 50min)
korkeus: 2180 m (Mutta ollaan sitä mieltä, että nousua oli enemmän...)
sää: aamu -25C, 7-8m/s etelätuulta; päivä -14C, 4-5m/s etelätuulta; ilta -20C, heikko kaakkoistuuli; koko päivä aurinkoinen
sijainti: N 66,477890° W 045,874026°
seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit

Peruspäivä jäätiköllä

Päivä 13 alkoi napakalla pakkasella. Huomasin kelin kylmenneen jo yöllä kun heräsin siihen että makuupussista loppuu lämmöneristyskyky kesken. Hetken tilannetta noiduttuani laitoin kuuman vesipullon makuupussiin ja makoisat yöunet jatkuivat aamuun asti.

Päivä oli hyvin rutiininomainen. Yhdeksältä liikkeelle pakkasmittarin näyttäessä 25 astetta pakkasta. Napakka noin 8msek tuuli yhdistettynä pakkaseen saikin kelin tuntumaan jo melko kylmältä. Eip ä se meitä haittaa, enemmän vaatetta päälle ja sukset jalkaan.

Eilen vietimme lepopäivää ja kuten etukäteen ounastelin, lepopäivän hyödyt eivät tule heti aamusta esille. Tilanne on oikeastaan päinvastoin. Jo aamulla telttakiiloja irrotellessani kyykistyminen sai reidet tuntumaan mukiloiduilta. Ensimmäinen tunti hiihtoa oli todella tahmeaa. Tuntui, ettei kone käynnisty millään ja että ahkiossa on käsijarru päällä. Kroppa varmaan luuli, että päivän pötköttely tarkoittaa sitä, että homma on ohi ja paluu arkeen koittaa. Noh, kroppa saa erehtyä, suotakoon se. Kahden tunnin hiihtämisen jälkeen oli ihan eri meininki. Kulkeminen tuntui todella kevyeltä, vaikka vedimmekin parin legin mittaista ylämäkeä. Vaikka olo onkin kaikkivoipainen, ei silti kannata alkaa liikaa revittelemään. Siinä hiihtää nopeasti itsensä ja muut sellaiseen piippuun, että sieltä on vaikea nousta. Malttia vaaditaan. Mikäs kiire tässä kun ollaan ihan ok aikataulussakin.

Päivään sisältyi vain muutamia tapahtumia. Aamulla ohitimme Camp Ravenin jääkiitoradan, jossa jenkit treenaavat Hercules koneella jäätikön nousuja ja laskuja. Ehkä etelänavan huoltolentojakin varten? Aamupäivän kone pörräsi hyvinkin lähellä meitä, mutta puolen päivän jälkeen etäisyyden kasvaessa saimme olla rauhassa. Loppupäivänä olikin loputon jäähorisontti joka puolella, maisema johon olemme tottuneet. Pakkanenkin laski jossain vaiheessa, joten varusteita piti keventää. Vaikka kone yski lepopäivän jälkeen itsekullakin saimme ihan kelvollisen 9h hiihtopäivän taputeltua.

Koska päivä on ollut melko tavanomainen ja raportoitavaa ei juurikaan ole, ajattelin kirjoittaa hieman vaatetuksesta ja ruoasta. Näistä taisi olla kommenteissa joitain kysymyksiä, joten käytetään tilaisuus hyväksi.

Aamupalan syön joka päivä jokseenkin samana: 80grammaa kaurahiutaleita johon sekoitan noin 30g voita sekä kotona valmiiksi minigrippussiin annostelun sekoituksen kaakaonibsejä, paahdettua vehnän alkiota, gojimarjoja, mulperimarjoja sekä paahdettua pellavansiemenrouhetta. Tämän lisäksi siemennäkkäri jossa paksuja salamisiivuja, juustoa sekä sen verran voita, ettei jää vajaaksi. Tähän päälle litra vitamiinitabletilla jatkettua vettä. Legieväänä, eli hiihtotauoilla syön myös melko saman setin joka päivä. 1/4 osa fazerin sinistä, 50g pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, kolme patukkaa joista vähintään yksi on Snickers, kaakaon, kahvin, vähän sipsejä, sekä noin 50g kuivattua hirven sisäpaistia. Lounaana hiihdon aikana valmis retkiruokapussi (550 kcal) johon lisätään vesi. Lisäksi juon hiihdon aikana 2 litraa urheilujuomaa ja illalla vielä yhden litran. Hiihtopöivän päätteeksi teemme sitten illallisen Juhan kanssa, joka lähtee monesti laukalle. Jauhelikastike voilla jatkettuna ja muussi on aika perinteinen. Määrä on suuri. Illalla saatan vielä napostella salamia, karkkia, suklaata, sipsiä ja mitä vaan mikä kutittaa energiavajeen runtelemia aivoja oikeista reseptoreista. Päivässä menee noin +4500kcal ja laihtumista on havaittavissa. Tuolla setillä kuitenkin meikäläinen jaksaa hyvin vetää ahkiota 9h päivässä ja nukkua päälle.

Kylmänä päivänä kuten tänään puin seuraavat kamppeet päälle: jalkaan liner-sukka ja päälle paksumpi merinosukka, Alfan Quest -monot ja siihen päälle vielä T-tossut, jotka pitää jalkaterät lämpöisenä kovemmallakin kelillä. Päälle heitin Devoldin Expedition -merinoasun ja yläkroppaan vielä intistä tutun vihreän nalleasun yläosan. Siihen päälle Sastan 3-poles kuoritakki ja housut. Lisäksi aamupäivällä käytin ohutta untuvahametta. Käteen Rabin ohut liner-hanska ja päälle Marmotin 8000m untuvakäsineet. Kypärämyssy päähän ja myrskymaski suojaamaan auringolta ja paleltumilta. Lisäksi käytän kuoritakin karvahuppua, joka on ihan ehdoton kylmällä ja tuulella. Taidan olla muuten ainoa joka käyttää myskymaskia aurinkosuojana, mutta olen todennut sen erinomaiseksi varusteeksi. Näyttää ehkä hassulta, mutta eipä täällä ole kukaan tyylipisteitä jakelemassa. Lisäksi mukana on jonkin verran eripaksuista vaatetta mutta melko maltillisesti ja toki iso lista muita varusteita, jotka jää nyt listaamatta.

Huomenna jatkamme taas matkaa kohti seuraavaa reittipistettä, jonne on matkaa vielä hieman alle sata kilometriä. Kelit näyttää edelleen hyvältä ennusteessa eli ei myrskyä, joten saavuttanemme tuon pisteen noin 4-5 päivässä.

Kaikki hyvin jäätiköllä

- Juho

Kuvassa: DYE 2 edellisestä leiristä nähtynä. Aiemmin paikalla käyneet voivat verrata lumitilannetta omaan käyntivuoteensa. Alakerran ovi oli jo kinoksen sisällä... (Kuva: Korpi-Jaakko)

4 kommenttia

  1. Sinne se näköjään hautautuu pikkuhiljaa. Mut eiköhän tutkakuvun kautta pääse sisään vielä vuosia ja vuosia.

  2. Alkaa olla vilpoisia öitä. Jospa ei nyt enää tuosta laskisi. Voiko tuossa pakkasessa vielä nukkua ilman, että herää tarkistamaan kaverin kasvot välillä?

  3. Blogia sieltä luetaan joka aamu ensimmäisenä, kun herätään. Ovat mielenkiintoista luettavaa. Kiitos niistä!. – Onpa siellä kylmä, toivottavasti ei tuosta sää enää kylmene ja myrskyt pysyvät poissa. Voimia ja jaksamista teille kaikille ja Juholle rakkaita terveisiä, -olet toteuttamassa nyt yhtä unelmaasi! Kotona on kaikki hyvin.

  4. Se on kyllä jännä, miten lepopäivän jälkeen tuntuu aina kulkevan hiihto vain nihkeämmin. Siitä se kuitenkin taas lähtee ja hyvinhän teillä reissu etenee ja kilometrejä tullut mukavasti. Kohta alkaa sitten se kuuluisa ”alamäki”. Tsemppiä matkaan ja nauttikaa jäätikköelämästä, sitä ikävöi sitten jälkikäteen, vaikkei ehkä nyt juuri siltä tuntuisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *