12.4.17 / Päivä 13
12 km (ja 900m ylä- ja alamäkeen)
10 tuntia
korkeus: 800m (1712m)
sää: pikkupakkanen, pilvetön taivas, ajoittain hento tuulenvire
sijainti: N 79,1214° E 016,8528°

Perriertoppen

Lähdimme aamuyhdeksän aikaan jääraudoin, -hakuin, kiipeilyköysin ja -valjain varustautuneina hiihtäen kohti Perriertoppenin ja Pallasfjälletin välistä satulaa. Pääsimme satulaan parissa tunnissa ja söimme siellä aikaisen lounaan, jonka jälkeen aloimme valmistautua kiipeilyyn. Valmistautuminen sisälsi mm. ultrakevyiden mutta pehmeäpohjaisten Alfa Quest -monojen kanssa yhteensopimattomien jäärautojen kiinnityksen monoihin jesarilla.

Lopulta lähdimme kiipeämään Perriertoppinin 45-asteista itärinnettä. Kiipesimme yhtenä köysistönä muutaman tunnin siksakkia huippuharjanteelle, jota jatkoimme huipulle. Huipulta näkyi pitkälle tulosuuntaan Newtontoppenille ja tulevaan menosuu ntaan Austfjordenille. Sää oli aurinkoinen ja tyyni ja huipulla kelpasi hymyillä ja ihmetellä maisemia.

Olimme kuvitelleet olevamme ainoat ihmiset lähialuella, koska emme olleet törmänneet muihin pitkään aikaan, mutta huipulta katsoessamme huomasimme, että Tryggvebreenillä oli kova meno päällä. Yhteen suuntaan meni kaksi koiravaljakkoa, toiseen kolme hiihtäjää ja pari telttaa oli ehditty aamun jälkeen pystyttää meidän leirin lähistölle. Lisäksi laaksossa pörräsi pelastushelikopteri, joka ei kuitenkaan ollut tullut poimimaan keitään edellämainituista.

Huomenna on vapaapäivä. Suunnitelmissa on syödä ja nukkua, taas syödä ja pitää illalla lettukestit sen kunniaksi, että meillä on sekä riittävästi lettutaikinaa että polttoainetta jäljellä. Silja ja Suski tarjoaa letut. Kari lupaili telttatekoista hilloa.

– Silja

Kuvassa: Huiputtajat vasemmalta oikealle Kari, Ville, Nina, Silja ja Jaakko. (Kuva: Korpi-Jaakko)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *