3.4.2022 / Päivä 11 21,8 km 8 legiä korkeus: 0m sää: aamu -24C, tyyni, utupilveä; päivä -13C, tyyni, puolipilvinen; ilta -15C, tyyni, pilvinen sijainti: N 79° 02,2' E 016° 18,7' seuraa: http://share.garmin.com/avotunturit Paluu arkeen Ansaitun ja hartaasti maatun lepopäivän jälkeen oli jälleen aika palata arkeen, vaikka ajastaika näyttikin sunnuntaita. Ei sole niin justhinsa täälhä. Aamulla klo 0700 herätessä parta oli taas kuurassa, mutta siitä se päivä lähti käyntiin vanhalla rutiinilla: Tomi vei makuupussit ulos tuulettumaan, minä laitoin bensakeittimen päälle ja pikakahvi- ja kaurapuurovedet tulille. Kuura haihtui teltan katosta ja puuro kypsyi. Sitten syötiin, pakattiin kamppeet, rullattiin teltta ja klo 0900 oltiinkin taas valmiina uuteen seikkailuun. Kylmä oli taaskin, eikä alamäkeen hiihto paljo a lämmittänyt - vaikka hiihtää siinä kyllä sai! Lumi oli sellaista 150-karheaa hiekkapaperia, eikä ahkio halunnut totella painovoimaa muuten kuin hiihtäjän suostuttelemana. Onneksi osataan tuo suostuttelun taito, joka täällä näyttäytyy päättäväisenä vuorohiihtona alustan kulmasta riippumatta. Kolmannella legillä alettiin jännittää miten retkikunnan käy: Tryggvebreenin alapää on ollut aina vähäluminen ja joinain vuosina ahkioiden suostuttelu on muuttunut vuorohiihdosta rehelliseksi roudaamiseksi kun lumi on loppunut kesken kaiken ja sen tilan ottanut moreeni lohkareikko on täällä veitsenterävää. Lumi oli nytkin hyvin vähissä, mutta vedimme onneksi pidemmän tikun ja pääsimme lumetonta jäätikön kieltä kävellen hyvinkin pitkälle alas ennen kuin kivet sulkivat tien. Neljäs legi vuoroin nosteltiin ahkioita moreeniharjanteiden yli, vuoroin työnneltiin niitä pitkin lyhyitä lumilaikkuja naalin jälkiä seuraillen. Hy vänä puolena tässä oli se, että kaikille tuli varmasti lämmin! Pienen jumpan jälkeen saavutettiin kuurankukkien peittämä sininen jäälakeus, joka aikanaan laski vuonon rantaan. Olipahan kelvollinen lounaspaikka! Rantamoreenilla ristesimme jääkarhun jälkien kanssa ja viimeistään siinä vaiheessa alkoi kullakin aktiivinen pälyily olan yli sekä kaikkien kumpareiden ja kivien taa. Olemmahan taas laskeutuneet meren jäälle, Huippuvuorten valtiaan reviirille. Nallea ei onneksi näkynyt, mutta poroja kyllä. Hiihto merijäällä kulki hienosti! Alusta muuttui hiekkapaperista unelmien hangeksi ja pilvien raosta paistanut aurinko sai hiihtäjät jälleen uskomaan siihen, että kevät, lämpö ja kaikki hyvä on vielä ehkä sittenkin mahdollista tavoittaa elämässä. Tosin ei nyt välttämättä juuri tällä reissulla. Aurinko nimittäin palasi pian takaisin pilvien taas ja bensaa on mukana valitettavan nuukasti... Kahdeksannen legin pää tteeksi löytyi kelvollinen leiripaikka moreenirannalta erään kauniin laakson suulta. Iltatoimia touhutaan täydellä teholla ja jääkarhuvartio pyörii Huippuvuorten jo varsin valoisassa, vaan ei vielä kovin lämpimässä, yössä. Onneksi ei kuitenkaan tuule! - Korpi-Jaakko Kuvassa: Koko retkikunta yhteiskuvassa 11. päivän aamuna kohdassa, jossa aurinko paistoi vuorten välistä. Taustalla Perriertoppen. (Kuva: Salla)
Aikamoinen alamäki, korkeusero 800m, vähän kuin alpeilla. Harmi, ettei suksi luistanut paremmin. Uljas retkikunta kuvassa. Tsemppiä loppumatkalle!
Upea retkikunta siellä! Kivinen tie, voittajana jäälle. Nukkukaa hyvin vahdin vartioidessa. Erityisen ihanat unet Annalle ❤️
Kunnon kelit teillä, mutta -30 kelit kyl kuluttaa bensa jo huomattavasti enemmän.
Ei auta kuin nuukailla ja käpertyä iltaisin ajoissa makuupussin sisään.
Vielä olis näköjään retkikunnalle yksi kunnon mäki edessä. Rock’n Roll ja pysykää valppaana jääkarhujen käyttämällä reitillä.
Leena ja Anna laitetaan kolmeksi tunniksi saunaan kun tulevat Ouluun puolimatkan krouviin yöksi! Tsemppiä retkikunnalle!
Jee, toivottavasti jo kohtapian takaisin kotimatkalla! Turvallisia kilometrejä! Toivon täällä että kaikki menee hyvin ja nappiinsa! Mielessä mukana! Terveisiä Juhanille ja tervemenoa jääkarhuille!
Kaikkia noita yllämainittuja toivotuksia täältäkin 😍
Onneksi ” löytyi leiripaikka erään kauniin laakson suulta” 😉😄 Sellaista jatkoonkin 👍